Maa- ja metsätalousministeriön asetus kasvilajikeluettelosta

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään siemenlain (600/2019) 6 ja 8 §:n nojalla:

1 Luku. Yleiset säännökset

1 § Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään maatalous- ja puutarhakasvien tuotantoon tarkoitettujen viljakasvien, rehu- ja nurmikasvien, juurikkaiden, öljy- ja kuitukasvien, perunan sekä vihanneskasvien lajikkeiden hyväksymisestä kasvilajikeluetteloon, hyväksymisen edellytyksistä sekä noudatettavista menettelyistä. Tässä asetuksessa säädetään lisäksi kasvilajikeluettelossa julkaistavista tiedoista ja lajikkeen ylläpidosta.

Tämän asetuksen liitteessä 1 luetellaan ne kasvilajit, joiden lajikkeista pidetään kansallista kasvilajikeluetteloa. Vihanneskasvilajeilla lajikkeen hyväksyminen Euroopan unionin (EU) yleiseen lajikeluetteloon vastaa hyväksymistä kansalliseen kasvilajikeluetteloon.

2 Luku. Lajikkeen tuntomerkkien ja viljelyarvon tutkiminen

2 § Erottuvuus, pysyvyys ja yhtenäisyys

Lajiketta pidetään:

1) muista lajikkeista erottuvana, riippumatta siitä, onko lajike luonnosta löydetty tai jalostettu, jos se voidaan yhden tai useamman lajikkeelle ominaisen tärkeän tuntomerkin perusteella selvästi erottaa muista Euroopan talousalueen (ETA) jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa tunnetuista saman kasvilajin lajikkeista. Lajikkeen tuntomerkkien on oltava sellaiset, että niiden perusteella on mahdollista tarkasti tunnistaa ja erottaa lajike muista lajikkeista,

2) pysyvänä, jos sen lajikekuvauksen mukaiset olennaiset tuntomerkit ovat pysyviä ja muuttumattomia, kun lajiketta viljellään tai lisätään usean sukupolven ajan tai jalostajan tarkoittaman lisäysketjun loppuun asti,

3) riittävän yhtenäisenä, jos sen kasvuston muodostavat kasvit ovat, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, geneettisesti tunnistettavia ja ulkoisten tuntomerkkien osalta keskenään samanlaisia.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa tunnettuina lajikkeina pidetään ETA:n jäsenvaltioissa kaikkia niitä lajikkeita, jotka silloin kun uuden kasvilajikkeen hyväksymistä koskeva hakemus on jätetty käsiteltäväksi,

Lajiketta ei kuitenkaan pidetä tunnettuna, jos edellä mainitut edellytykset eivät ole enää voimassa kaikissa ETA:n jäsenvaltioissa silloin kun päätös uuden lajikkeen hyväksymisestä tehdään.

Lajike katsotaan erottuvaksi, yhtenäiseksi ja pysyväksi, jos se täyttää lajiketutkimuksessa yhteisön kasvilajikeviraston (CPVO) lajille antamien testauksen yleisohjeiden kriteerit (liite 2) tai niiden puuttuessa kansainvälisen uusia kasvilajikkeita suojaavan liiton (UPOV) lajille antamien testauksen yleisohjeiden kriteerit (liite 3).

Jos lajiketutkimuksessa sovelletaan lajille CPVO:n antamia testauksen yleisohjeita, on silloin viitattava kaikkiin lajikeominaisuuksiin. Jos lajiketestauksessa sovelletaan lajille UPOV:n antamia testauksen yleisohjeita, on silloin viitattava vähintään vaatimuksissa tähdellä (*) merkittyihin ominaisuuksiin. Lajikeominaisuuksiin voidaan jättää viittamatta, mikäli ominaisuuden havainnointi on mahdotonta jonkin muun ominaisuuden ilmenemisen vuoksi tai mikäli tutkimuksen aikana vallinneet ympäristöolosuhteet estävät ominaisuuden ilmenemistä. CPVO:n ja UPOV:n antamien testauksen yleisohjeiden puuttuessa lajille sovelletaan olemassa olevia kansallisia säännöksiä.

Poiketen siitä mitä 4 momentissa säädetään, voivat luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvat luonnonmukaiset lajikkeet, jotka kuuluvat liitteessä 4 kohdassa 1 lueteltuihin lajeihin, täyttää yhtenäisyyden osalta kyseisen liitteen kohdan 2 tai 3 edellytykset.

3 § Lajikkeen viljelyarvo

Lajikkeen viljely- tai käyttöarvoa on pidettävä tyydyttävänä, jos lajike, sen viljelyominaisuudet tai siitä saatavan sadon käyttöominaisuudet ovat, kokonaisuudessaan arvostellen ja verrattaessa muihin kasvilajikeluetteloon hyväksyttyihin lajikkeisiin, selvä parannus lajikevalikoimaan. Jos jotkin lajikkeen ominaisuudet ovat erinomaisia, voidaan joidenkin ominaisuuksien heikkoudet jättää arvostelussa huomiotta.

Poiketen siitä mitä 1 momentissa säädetään, voivat luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvat luonnonmukaiset lajikkeet, jotka kuuluvat liitteessä 4 kohdassa 1 lueteltuihin lajeihin, täyttää viljely- ja käyttöarvon osalta kyseisen liitteen kohdan 4.2 edellytykset.

4 § Lajikkeen tuntomerkkien tutkiminen

Lajikkeen erottuvuus, pysyvyys ja yhtenäisyys selvitetään lajiketutkimuksessa. Tutkimus suoritetaan hakijan toimittamasta kasviaineistosta. Tutkimuksen perusteella laaditaan lajikekuvaus, jonka tulee kuvata lajiketta sellaisena, kuin sen tuntomerkit ilmenevät markkinoitavissa siemensukupolvissa.

Hybridilajikkeilla lajiketutkimus on suoritettava myös sertifioitavan siemenen tuotantoon käytettäville vanhemmaislinjoille. Tämä ei koske sokerijuurikkaan siementä.

5 § Lajikkeen viljelyarvon tutkiminen

Lajikkeen viljely- ja käyttöarvo selvitetään viljelyarvokokeissa. Kokeet on suoritettava niin, että niissä voidaan selvittää ainakin seuraavia lajikkeen ominaisuuksia:

1) satoisuus;

2) taudinkestävyys;

3) reagointi ympäristötekijöihin;

4) laatuominaisuudet;

5) vaihtoehtoisuus, jos kasvista on olemassa sekä kevät- että syysmuodot; sekä

6) heinäkasveilla tuotantorytmi.

Poiketen siitä mitä 1 momentissa säädetään, luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvien luonnonmukaisten lajikkeiden, jotka kuuluvat liitteessä 4 kohdassa 1 lueteltuihin lajeihin, viljelyarvokokeissa on huomioitava myös luonnonmukaisen maataloustuotannon erityistarpeita ja vaatimuksia kyseisen liitteen kohdan 4.1 mukaisesti.

Lajikkeen on oltava kokeissa vähintään kaksi vuotta. Monivuotisilla kasveilla kokeita on kuitenkin jatkettava, kunnes kaikkia tutkittavia ominaisuuksia on huomioitu vähintään yhden kerran. Tutkimus voidaan tehdä vain osittain tai sitä ei tarvitse tehdä lainkaan, jos lajike on ollut virallisissa viljelyarvokokeissa Suomea vastaavissa kasvu- tai ilmasto-olosuhteissa tai lajikkeella tehdään vastaavia kokeita samanaikaisesti jossain toisessa ETA:n jäsenvaltiossa.

Viljelyarvokokeiden tulokset saadaan julkaista vain kokeiden tulosyhteenvetoina. Käytetyt tutkimusmenetelmät on ilmoitettava tutkimustulosten yhteydessä. Jalostaja voi kieltää lajikettaan koskevien tietojen julkaisemisen, jos lajiketta ei hyväksytä kasvilajikeluetteloon.

6 § Lajiketutkimuksiin liittyvät menettelyt

Kasvilajikeluetteloon hyväksyttävän lajikkeen tuntomerkit sekä viljelyarvo tulee selvittää virallisissa tutkimuksissa, joissa on oltava mukana riittävissä määrin ETA:n jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa tunnettuja vastaavia lajikkeita.

Poiketen siitä mitä 1 momentissa säädetään, noudatetaan luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvien luonnonmukaisten lajikkeiden, jotka kuuluvat liitteessä 4 olevassa kohdassa 1 lueteltuihin lajeihin, osalta kyseisen liitteen vaatimuksia ja menettelyitä.

Jos jalostaja on ilmoittanut, että nurmi- ja rehukasvilajiketta ei ole tarkoitettu viljeltäväksi rehuksi, ei viljelyarvon tutkimusta tule vaatia. Kuitenkin talvehtivien nurmikasvilajikkeiden talvehtimisominaisuuksista Suomessa tai Suomen kasvuolosuhteita vastaavissa olosuhteissa on esitettävä tutkimustulokset.

Viljelyarvon tutkimusta ei myöskään tule vaatia, jos lajikkeen siemen on tarkoitettu tuotettavaksi markkinointia varten muussa ETA:n jäsenvaltiossa, joka on hyväksynyt lajikkeen ottaen huomioon sen viljelyarvon.

Jos hybridilajikkeiden tai synteettisten lajikkeiden tutkimiseksi on tarpeen, että niiden periytymistä tai vanhempaislinjoja tutkitaan, on tutkimustulokset ja vanhempaislinjojen kuvaukset käsiteltävä luottamuksellisesti, jos jalostaja sitä pyytää.

3 Luku. Kasvilajikeluettelo

7 § Lajikkeen hakeminen kasvilajikeluetteloon

Hakemus kasvilajikeluetteloon tehdään kirjallisesti Ruokavirastolle. Hakija voi halutessaan valita kaksivaiheisen hakumenettelyn ja jättää kasvilajikeluettelorekisteröinnin aloittamista koskevan hakemuksen ennen kuin lajikkeen viljelyarvokokeiden tulokset ovat valmistuneet. Kasvilajikelautakunta arvioi ja päättää lajikkeen hyväksymisestä kasvilajikeluetteloon vasta kun hakija on jättänyt Ruokavirastolle hakemuksen kasvilajikeluettelorekisteröinnin loppuun saattamiseksi, kun viljelyarvokokeiden tulokset ovat valmistuneet. Kaksivaiheisessa hakumenettelyssä lajikkeelle kirjataan kasvilajikeluetteloon hakemuspäiväksi ensimmäisen hakemuksen jättöpäivä.

Hakemuksessa on annettava vähintään seuraavat tiedot:

1) hakijan nimi, kotipaikka ja osoite sekä mahdollisen asiamiehen nimi, kotipaikka ja osoite;

2) hakijan oikeus lajikkeeseen;

3) lajikkeen tuntomerkit ja erottuvuus muista lajikkeista;

4) tiedot lajikkeella suoritetuista tutkimuksista ja kokeista;

5) nimi, jota lajikkeesta aiotaan käyttää ja tunniste, jota jalosteesta on käytetty;

6) lajikkeen ylläpidosta vastaavan tahon nimi, jos se on eri kuin hakija

7) onko lajikkeelle haettu toisessa ETA:n jäsenvaltiossa hyväksymistä kasvilajikeluetteloon tai kasvinjalostajanoikeutta, jäsenvaltion nimi ja päätös hakemukseen. Lisäksi tällaisessa tapauksessa ehdotettu nimi lajikkeelle ja päätös;

8) onko kyseessä muuntogeeninen lajike.

8 § Lajikkeen hyväksyminen kasvilajikeluetteloon

Kasvilajikelautakunta päättää tarkastettuaan, että 4 ja 5 §:ssä tarkoitettujen tutkimusten tulokset ovat käytettävissä, täyttääkö kasvilajikeluetteloon haettu lajike hyväksymisen ehdot.

Hyväksyessään lajikkeen merkittäväksi kasvilajikeluetteloon lautakunta vahvistaa lajikkeesta käytettävän nimen ottaen huomioon mitä kasvinjalostajanoikeudesta annetun lain (1279/2009) 24 §:ssä säädetään lajikkeen nimen hyväksymisestä. Lisäksi lautakunta vahvistaa päätöksellään lajikkeen kuvauksen ja Luonnonvarakeskuksen lajikkeen viljelyominaisuuksista antaman lausunnon, johon lajikkeen hyväksyntä perustuu.

Muista ETA:n jäsenvaltioista olevien lajikkeiden hyväksymiseen on sovellettava samoja vaatimuksia kuin kotimaisten lajikkeiden hyväksymiseen.

9 § Tietojen merkitseminen kasvilajikeluetteloon

Jos lajikkeen siementä tai lisäysaineistoa markkinoidaan myös muussa valtiossa muulla kuin kasvilajikelautakunnan vahvistamalla nimellä, myös tämä nimi on ilmoitettava kasvilajikeluettelossa.

Kasvilajikeluetteloon on merkittävä lajikkeen ylläpitäjän nimi. Nimien julkaiseminen ei ole välttämätöntä, jos lajikkeen ylläpidosta on vastuussa useampi toimija. Jos nimiä ei julkaista, on Ruokaviraston pidettävä julkista luetteloa lajikkeiden ylläpidosta vastaavista toimijoista.

Kasvilajikeluetteloon hyväksytyt muuntogeeniset lajikkeet on selvästi merkittävä sellaisiksi kasvilajikeluettelossa. Lajikeluetteloon merkityn muuntogeenisen lajikkeen on täytettävä siemenlain 10 §:ssä säädetyt vaatimukset. Muuntogeenisen lajikkeen siementä markkinoivan toimijan on lajiketta markkinoitaessa selkeästi osoitettava, että lajike on muuntogeeninen.

Kasvilajikeluetteloon hyväksytyt alkuperäiskasvilajikkeet on selvästi merkittävä sellaisiksi kasvilajikeluettelossa.

10 § Kasvilajikeluettelosta tehtävät ilmoitukset

Ruokaviraston on ilmoitettava kasvilajikeluetteloon haetuista lajikkeista, hakemusten peruuttamisista, hyväksytyistä lajikkeista sekä kasvilajikeluetteloon tehdyistä muutoksista muille ETA:n jäsenvaltioille ja komissiolle viipymättä.

11 § Lajikkeen poistaminen kasvilajikeluettelosta

Lajike on poistettava kasvilajikeluettelosta, jos sen hyväksyminen peruutetaan siemenlain 9 §:n mukaisesti tai kun hyväksymisen voimassaoloaika on päättynyt.

Lajiketta saadaan kuitenkin sertifioida ja markkinoida kahden vuoden ajan sen hyväksymisen voimassaoloajan päättymisen jälkeen. Aika luetaan kasvilajikeluettelon julkaisuvuoden kesäkuun 30 päivästä. Syyslajikkeilla luetaan aika kasvilajikeluettelon julkaisuvuoden lokakuun 31 päivästä.

Jos lajikkeen poistaminen kasvilajikeluettelosta tapahtuu lajikkeen omistajan pyynnöstä, on seuraavaan kasvilajikeluetteloon tehtävä kyseisen lajikkeen kohdalle merkintä: "lajikkeen omistaja poistanut lajikkeen kasvilajikeluettelosta."

4 Luku. Lajikkeen ylläpito

12 § Hyväksyttyjen lajikkeiden ylläpito

Kasvilajikeluetteloon hyväksytyn lajikkeen ylläpidon on oltava järjestetty Ruokaviraston kanssa sovittavan asianmukaisen ylläpito-ohjelman mukaisesti.

Lajikkeen ylläpitäjän tulee pitää tiedostoa, josta on mahdollista tarkastaa lajikkeen ylläpidon tilanne. Tiedoston tulee kattaa kaikki perussiementä tai lisäysmateriaalia edeltävät lajikkeen sukupolvet. Ylläpidon on oltava valvottavissa ylläpitäjän tekemistä muistiinpanoista.

Ruokavirasto voi velvoittaa ylläpitäjän lähettämään näytteitä lajikkeesta tai voi ottaa virallisen näytteen. Lajikkeen omistaja on velvollinen maksamaan lajikkeen ylläpidon tarkastuksen kustannukset.

Jos lajikkeen ylläpito tapahtuu toisessa ETA:n jäsenvaltiossa, voi Ruokavirasto pyytää tämän valtion asianomaiselta viranomaiselta apua lajikkeen ylläpitoa koskevan asian tarkastamisessa. Ruokavirasto antaa hallinnollista apua lajikkeen ylläpidon tarkastamisessa, jos toisen ETA:n jäsenvaltion asianomainen viranomainen sitä pyytää.

5 Luku. Erinäiset säännökset

13 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 31 päivänä toukokuuta 2020.

Tällä asetuksella kumotaan kasvilajikkeiden lajikeluettelosta annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (51/04).

Liite 1

Kasvilajit, joiden lajikkeista pidetään kasvilajikeluetteloa

Liite 2

(20.11.2025/1017)

Luettelo lajeista, joiden on vastattava yhteisön kasvilajikeviraston (CPVO) lajille antamia testauksen yleisohjeita.

Maatalouskasvit

Vihanneskasvit

Nämä protokollat ovat saatavilla CPVO:n internet-sivuilla (www.cpvo.europa.eu).

Liite 3

(20.11.2025/1017)

Luettelo lajeista, joiden on vastattava kansainvälisen uusia kasvilajikkeita suojaavan liiton (UPOV) antamia testauksen yleisohjeita.Maatalouskasvit

Vihanneskasvit

Nämä yleisohjeet ovat saatavilla UPOV:n Internet-sivuilla (www.upov.int).

Liite 4

(31.5.2023/848)

Luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvien luonnonmukaisten lajikkeiden tuntomerkkien ja viljelyarvon tutkimista koskevat menettelyt ja vaatimukset

1 Kasvilajit, joiden luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvien luonnonmukaisten lajikkeiden tuntomerkkien tutkimiseen voidaan soveltaa tämän liitteen kohdan 2 ja 3 vaatimuksia sekä maatalouskasvien osalta lisäksi viljelyarvon tutkimiseen kohdan 4 vaatimuksia

2 Luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvien vihanneskasvilajien luonnonmukaisten lajikkeiden erottuvuuden, yhtenäisyyden ja pysyvyyden testaamista koskevat erityissäännökset

2.1 Yleissääntö

Luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuviin vihanneskasvilajien luonnonmukaisiin lajikkeisiin sovelletaan seuraavaa:

2.1.1 Erottuvuuden ja pysyvyyden osalta on havainnoitava ja kuvattava kaikki liitteissä 2 ja 3 tarkoitettujen protokollien ja ohjeiden ominaisuudet.

2.1.2 Yhtenäisyyden osalta kaikki liitteissä 2 ja 3 tarkoitettujen protokollien ja ohjeiden ominaisuudet on havainnoitava ja kuvattava, ja kohdassa 2.2 lueteltuihin ominaisuuksiin on sovellettava seuraavaa:

2.2 Poikkeus teknisistä protokollista

2.2.1 Porkkana

Porkkanan (Daucus carota L.) lajikkeiden osalta seuraavat testatun lajikkeen CPVO:n protokollan (CPVO-TP/049/3) DUS-ominaisuudet voivat poiketa kyseisen CPVO:n teknisen protokollan yhtenäisyyttä koskevista vaatimuksista, jotka on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1.

2.2.2 Kyssäkaali

Kyssäkaalin (Brassica oleracea L.) lajikkeiden osalta seuraavat testatun lajikkeen CPVO:n protokollan (CPVO-TP/065/1 Rev.) DUS-ominaisuudet voivat poiketa kyseisen CVPO:n teknisen protokollan yhtenäisyyttä koskevista vaatimuksista, jotka on esitetty taulukossa 2.

Taulukko 2.

3 Luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvien maatalouskasvilajien luonnonmukaisten lajikkeiden erottuvuuden, yhtenäisyyden ja pysyvyyden testaamista koskevat erityissäännökset

3.1 Yleissääntö

Luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuviin maatalouskasvilajien luonnonmukaisiin lajikkeisiin sovelletaan seuraavaa:

3.1.1 Erottuvuuden ja pysyvyyden osalta on havainnoitava ja kuvattava kaikki liitteissä 2 ja 3 tarkoitettujen protokollien ja ohjeiden ominaisuudet.

3.1.2 Yhtenäisyyden osalta kaikki liitteissä 2 ja 3 tarkoitettujen protokollien ja ohjeiden ominaisuudet on havainnoitava ja kuvattava, ja kohdassa 3.2 lueteltuihin ominaisuuksiin on sovellettavaa seuraavaa:

3.2 Poikkeus teknisistä protokollista

3.2.1 Ohra

Ohran (Hordeum vulgare L.) lajikkeiden osalta seuraavat testatun lajikkeen CPVO:n protokollan (CPVO/TP-019/5) DUS-ominaisuudet voivat poiketa seuraavista yhtenäisyyttä koskevista vaatimuksista, jotka on esitetty taulukossa 3.

Taulukko 3.

3.2.2 Maissi

Maissin (Zea mays L.) lajikkeiden osalta seuraavat testatun lajikkeen CPVO:n protokollan (CPVO-TP/002/3) DUS-ominaisuudet voivat poiketa seuraavista yhtenäisyyttä koskevista vaatimuksista, jotka on esitetty taulukossa 4.

Taulukko 4.

3.2.3 Ruis

Rukiin (Secale cereale L.) lajikkeiden osalta seuraavat testatun lajikkeen CPVO:n protokollan (CPVO-TP/058/1) DUS-ominaisuudet voivat poiketa seuraavista yhtenäisyyttä koskevista vaatimuksista, jotka on esitetty taulukossa 5.

Taulukko 5.

3.2.4 Vehnä

Vehnän (Triticum aestivum L. subsp. aestivum) lajikkeiden osalta seuraavat testatun lajikkeen CPVO:n protokollan (CPVO-TP/003/5) DUS-ominaisuudet voivat poiketa seuraavista yhtenäisyyttä koskevista vaatimuksista, jotka on esitetty taulukossa 6.

Taulukko 6.

4 Luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvien maatalouskasvilajien luonnonmukaisten lajikkeiden viljely- ja käyttöarvon testaamista koskevat erityissäännökset ja vaatimukset

4.1 Lajikkeen viljelyarvon tutkiminen

4.1.1 Viljely- ja käyttöarvoa koskeva testaaminen on tehtävä luonnonmukaisissa olosuhteissa asetuksen (EU) 2018/848 säännösten ja erityisesti 5 artiklan d, e, f ja g alakohdan yleisten periaatteiden ja 12 artiklan mukaisten kasvintuotantoa koskevien sääntöjen mukaisesti.

4.1.2 Luonnonmukaisen maatalouden erityistarpeet ja -tavoitteet on otettava huomioon lajikkeen testaamisessa ja tulosten arvioinnissa. Viljelyarvokokeissa on selvitettävä taudinvastustus- tai taudinsietokykyä sekä sopeutumista erilaisiin paikallisiin maaperä- ja ilmasto-olosuhteisiin. Mahdollisuuksien mukaan hakijan pyynnöstä voidaan tarkastaa erityisominaisuuksia ja -piirteitä, jos käytettävissä on toistettavissa olevia menetelmiä.

4.1.3 Mikäli lajikkeen viljely- ja käyttöarvoa tai tiettyjä ominaisuuksia kuten tautialttiutta ei ole mahdollista testata luonnonmukaisissa olosuhteissa, voidaan testaus suorittaa jonkin seuraavista kohdista mukaisesti:

*4.2 Lajikkeen viljely- ja käyttöarvo *

Lajikkeen viljely- ja käyttöarvoa on pidettävä tyydyttävänä, jos lajikkeen viljelyominaisuudet tai sadon käyttöominaisuudet ovat, kokonaisuudessaan arvostellen ja verrattaessa muihin kasvilajikeluetteloon hyväksyttyihin luonnonmukaiseen tuotantoon tarkoitettuihin luonnonmukaisiin lajikkeisiin, selvä parannus lajikevalikoimaan. Viljely- ja käyttöarvoa koskevassa tarkastuksessa on pidettävä erityisen arvokkaina sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat luonnonmukaisen elintarvike- ja rehuntuotannon ja viljelymenetelmien kannalta eduksi ja tärkeitä.