Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta

Alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitoa koskeva ympäristösopimus voidaan tehdä alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitäjän kanssa siemenlain (600/2019) 8 §:ssä tarkoitettuun kasvilajikeluetteloon hyväksyttyjen nurmi- ja rehukasvien, viljakasvien, juurikkaiden, siemenperunoiden, öljy- ja kuitukasvien sekä vihannesten maatiaislajikkeiden ja uhanalaisten vanhojen kauppalajikkeiden ja niiden muuntuneiden kantojen ylläpidosta. Alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitäjän on huolehdittava lajikkeen ylläpidosta asianmukaisella tavalla.

Alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitoa koskevan ympäristösopimuksen ehtona on, että viljelijä varastoi ja säilyttää vähintään kahden hehtaarin siementarvetta vastaavaa määrää alkuperäiskasvin kylvökelpoista siementä maatilalla. Siemenen ylläpitoerä on muodostettava mahdollisimman hyvälaatuisesta siemenestä ja se on uusittava erän loppuessa tai siemenen itävyyden alentuessa.

Ylläpidon on tapahduttava viljelijän tavanomaisesti käyttämin menetelmin. Ylläpitoviljelystä ei tarvitse perustaa joka vuosi. Ylläpidettävästä lajikkeesta voi olla myös muuta tuotantoa, josta korjataan sato markkinointia tai omaa käyttöä varten. Nurmikasvin yksittäisen ylläpitoviljelyksen ikä voi olla korkeintaan kolme perustamisvuoden jälkeistä vuotta. Ylläpitoerän lisäksi nurmelta voidaan muina vuosina korjata joko nurmirehusato tai siemensato markkinointitarkoitusta varten.

Viljelijän on tehtävä alkuperäiskasvilajikkeen ylläpidosta muistiinpanoja, joista on mahdollista tarkastaa ylläpidon tilanne. Muistiinpanojen on katettava kaikki perussiementä tai lisäysmateriaalia edeltävät lajikkeen sukupolvet.

Toimenpiteen vähimmäistason vaatimuksena on noudatettava siemenlain nojalla annettuja säännöksiä alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitäjän velvoitteista.

53 § Alkuperäiskasvien varmuuskokoelmia koskeva ympäristösopimus

Alkuperäiskasvien varmuuskokoelmia koskeva ympäristösopimus voidaan tehdä kansallisesti arvokkaiden maa- ja puutarhatalouden kasvien ja pohjoisten maatiaislajikkeiden kasvullisesti lisättävien geenivarakasvien sekä Suomen pohjoisiin ilmasto-olosuhteisiin sopeutuneiden ja vanhojen uhanalaisten kauppalajikkeiden turvallisesta säilyttämisestä ja ylläpidosta. Eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu ympäristökorvauksen saaja voi hyväksytyn toimenpidesuunnitelman mukaisesti antaa ylläpitomahdollisuuden ulkopuoliselle taholle ja korvata kasvatuksesta aiheutuvia kustannuksia ylläpitäjälle. Ylläpitäjiä voivat olla yksityiset henkilöt, yhdistykset, yhteisöt ja muut vastaavat tahot. Ylläpito ei voi koskea sellaista alkuperäiskasvilajiketta, josta maksetaan ympäristökorvausta 52 §:ssä tarkoitetun toimenpiteen perusteella.

Eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 3 momentissa tarkoitetun toimenpidesuunnitelman tulee sisältää:

1) keinot, joilla tunnistetaan säilytettävät kokoelmat;

2) säilytettävät kokoelmat ja niille maksettavat korvaukset;

3) keinot, joilla edistetään tietojen vaihtoa kokoelman hyväksyttyjen toimijoiden kanssa;

4) viestintää säilytettävien kasvigeenivarojen hyödyistä ja suojelun tarpeesta kansalaisille.

Alkuperäiskasvien varmuuskokoelmiin voi sisältyä seuraavia kasvilajeja:

1) hedelmäpuista omena-, luumu-, kriikuna-, päärynä-, hapankirsikkapuut;

2) marjakasveista karviainen, musta- ja punaherukka, tyrni, vadelma, mesivadelma, ukkomansikka ja muut vastaavat marjakasvit;

3) vihanneksista raparperi, piparjuuri, sipulit;

4) humala;

5) yrtit, rohdokset ja viherrakentamisen kasvit sekä eräät muut kansallisen kasvigeenivaraohjelman asiantuntijatyöryhmien arvioinnin perusteella pitkäaikaissäilytykseen valitut lajit.

Varmuuskokoelmiin sisältyviä kasvikantoja on hoidettava Luonnonvarakeskuksen laatimien Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeiden mukaisesti.

54 § Alkuperäisrotujen perimän säilytystä koskeva ympäristösopimus

Alkuperäisrotujen perimän säilytystä koskeva ympäristösopimus voidaan tehdä suomalaisten alkuperäisrotujen geenivarojen pitkäaikaisesta säilyttämisestä geenipankissa. Eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu ympäristökorvauksen saaja voi hyväksytyn toimenpidesuunnitelman mukaisesti antaa ylläpitomahdollisuuden ulkopuoliselle taholle ja korvata säilyttämisestä aiheutuvia kustannuksia ylläpitäjälle. Ylläpitäjä voi olla keinosiemennysorganisaatio tai eläinlääkäri taikka muu vastaava taho.

Eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 3 momentissa tarkoitetun toimenpidesuunnitelman tulee sisältää:

1) keinot, joilla tunnistetaan säilytettävät eläingeenivarat;

2) geenipankissa säilytettävän eläimien perimän (in vitro) säilyttämisestä maksettavat korvaukset;

3) viestintää säilytettävien eläingeenivarojen hyödyistä ja suojelun tarpeesta kansalaisille;

4) toimenpiteitä pohjolantummanmehiläisen emokasvatukseen;

5) toimenpiteitä pohjolantummamehiläisen luonnossa esiintyvien geenivarakokoelmien arviointiin, suunnitteluun ja ylläpitoon;

6) toimenpiteitä, jotka tukevat suomenhevosrotuisten työhevosten kantakirjaamattomien eläinten kantakirjausta.

Alkuperäisrotujen perimän säilytyksessä on noudatettava Luonnonvarakeskuksen laatimien Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallisen geenivaraohjelman eläingeenivarasektorin eri lajien ja rotujen geeniperimän pitkäaikaissäilytyksen tavoitteita ja periaatteita.

6 luku. Ympäristökorvauksen maksaminen

55 § Ympäristökorvauksen maksaminen ympäristösitoumuksen perusteella

Ympäristökorvaus voidaan maksaa ympäristösitoumukseen sisältyvistä korvauskelpoisista aloista, jotka on ilmoitettu vuosittain tukihakemuksella Ruokaviraston määräämällä tavalla ja jotka ovat aktiiviviljelijän hallinnassa kyseisenä vuonna viimeistään 15 päivänä kesäkuuta. Ympäristökorvaus voidaan maksaa pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä olevasta maankäyttölajiltaan peltoa olevasta alasta, joka on eräiden maatalouden pinta-alaperusteisten tukien myöntämisen yleisistä edellytyksistä annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:ssä tarkoitettua maatalousmaata. Aktiiviviljelijä voi vuosittaisessa tukihakemuksessa ilmoittaa, että jonkin peltoalan osalta korvauksen maksua ei haeta, jos eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu pinta-alavaatimus silti täyttyy.

56 § Ympäristösitoumukseen sisältyvät alat, joista ympäristökorvausta ei makseta

Ympäristökorvausta tilakohtaisesta toimenpiteestä ei makseta:

1) kasvimaasta;

2) kesannosta;

3) puuvartisten energiakasvien alasta;

4) muun hampun kuin Euroopan unionin kokonaan rahoittamaan perustulotukeen oikeuttavan hampun alasta;

5) alasta, jota koskee 25 §:ssä tarkoitettu suojavyöhyke;

6) alasta, jota koskee Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain 13 §:n 1 momentin 2–4 kohdassa tarkoitettu ekojärjestelmä.

57 § Ympäristökorvauksen maksaminen lohkokohtaisista toimenpiteistä

Lohkokohtaisesta toimenpiteestä maksetaan ympäristökorvausta siitä alasta, jolla toimenpidettä on toteutettu.

Jos aktiiviviljelijä on valinnut 10 §:n 1 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvausta maksetaan enintään 20 prosentista ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta. Jos aktiiviviljelijä on valinnut 10 §:n 2 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvausta maksetaan enintään 30 prosentista ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta. Jos aktiiviviljelijä on valinnut 10 §:n 3 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvausta maksetaan enintään 80 prosentista ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta.

Jos 2 momentissa tarkoitetulle lohkokohtaiselle toimenpiteelle Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmassa vuosille 2023–2027 asetettu vuosittainen hehtaaritavoite Manner-Suomessa ei täyty tai ylittyy, enimmäispinta-alan osuutta, josta korvauksen saajalle maksetaan korvausta, voidaan muuttaa seuraavalle sitoumusvuodelle.

Alasta, josta maksetaan korvausta luonnonmukaisen tuotannon avomaavihannesten tuotannosta, ei voida maksaa ympäristökorvausta 10 §:n 1 kohdassa tarkoitetusta lohkokohtaisesta toimenpiteestä.

Jos aktiiviviljelijä täyttää Euroopan unionin ja kansallisten viljelijätukien hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:ssä tarkoitettua viljelykiertovaatimusta satokasvin jälkeen kylvettävällä välikasvilla, samasta alasta ei voida maksaa ympäristökorvausta 10 §:n 2 kohdassa tarkoitetusta lohkokohtaisesta toimenpiteestä. Euroopan unionin ja kansallisten viljelijätukien hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:ssä tarkoitetusta alasta ei voida maksaa ympäristökorvausta 10 §:n 5 kohdassa tarkoitetusta lohkokohtaisesta toimenpiteestä.

Alasta ei voida maksaa ympäristökorvausta 10 §:n 3 kohdassa tarkoitetusta lohkokohtaisesta toimenpiteestä, jos alalle levitettävää orgaanista ainesta ei ole ehdollisuuden vaatimusten vuoksi mahdollista muokata maahan toimenpiteen edellyttämällä tavalla.

Alasta ei voida maksaa ympäristökorvausta 10 §:n 5 kohdassa tarkoitetusta lohkokohtaisesta toimenpiteestä, jos alalla on oltava Euroopan unionin ja kansallisten viljelijätukien hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu nurmikasvusto.

Ympäristökorvausta 10 §:n 8 kohdassa tarkoitetusta lohkokohtaisesta toimenpiteestä maksetaan niistä lohkoista, joita luonnonvaraiset kurjet, hanhet tai joutsenet käyttävät vähäistä suuremmassa määrin ruokailuun ja lepäämiseen ja joista satoa ei ole vielä niitetty tai korjattu. Edellä mainitusta lohkokohtaisesta toimenpiteestä ei makseta ympäristökorvausta alalle, jolla toteutetaan samanaikaisesti 10 §:n 1 tai 4 kohdassa tarkoitettua lohkokohtaista toimenpidettä tai jota koskee Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain 13 §:n 1 momentissa 2–4 -kohdassa tarkoitettu ekojärjestelmä.

58 § Ympäristökorvauksen maksaminen ympäristösopimuksista

Ympäristökorvausta voidaan maksaa ympäristösopimukseen hyväksytystä alasta. Ympäristökorvaus voidaan maksaa sopimuskauden aikana kerran jokaiselta sopimusvuodelta ja enintään niin monta kertaa kuin on sopimusvuosien lukumäärä.

Ympäristökorvausta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevan ympäristösopimuksen perusteella ei makseta siltä ajalta, kun laiduntamisesta pidetään taukoa loispaineen vuoksi. Jos 45 §:ssä tarkoitettu peruskunnostusraivaus tai aitaamistoimenpide valmistuu vasta kasvukauden jälkeen, edellä mainitun ympäristösopimuksen perusteella ei makseta ympäristökorvausta kyseiseltä vuodelta.

Ympäristökorvaus alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevan ympäristösopimuksen perusteella maksetaan sopimuksen eläinmäärän mukaisesti.

Alkuperäiskasvien varmuuskokoelmia koskevan ympäristösopimuksen korvauskelpoisia kustannuksia ovat sellaiset kustannukset, jotka ovat aiheutuneet hyväksytyssä toimenpidesuunnitelmassa mainituista seuraavista toimenpiteistä:

1) kasvigeenivarojen suojelutarpeen arvioinnista ja suunnittelusta;

2) kasvigeenivarakokoelmien säilyttämiseen tähtäävistä toimista;

3) viestinnästä kasvigeenivarakokoelman hyväksyttyjen toimijoiden kanssa;

4) suojelutarpeen merkityksen viestimisestä kansalaisille.

Alkuperäisrotujen perimän säilytystä koskevan ympäristösopimuksen korvauskelpoisia kustannuksia ovat sellaiset kustannukset, jotka ovat aiheutuneet hyväksytyssä toimenpidesuunnitelmassa mainituista seuraavista toimenpiteistä:

1) eläingeenivarojen suojelutarpeen arvioinnista ja suunnittelusta;

2) eläingeenivarakokoelmien säilyttämiseen tähtäävistä toimista;

3) tietojen vaihtoa ja käyttöä edistävistä toimista.

Alkuperäisrotujen perimän säilytystä koskevassa ympäristösopimuksessa korvauskelpoisia kustannuksia ovat 5 momentissa tarkoitettujen kustannusten lisäksi pohjolantummamehiläisen luonnossa esiintyvien geenivarakokoelmien arvioinnista, suunnittelusta ja ylläpidosta aiheutuneet kustannukset.

Edellä 4–6 momentissa tarkoitettujen kustannusten osalta ympäristökorvauksen maksamisen edellytyksenä on, että korvattavan kustannuksen perusteena oleva hyväksytyn toimenpidesuunnitelman mukainen toimenpide on toteutettu ja siitä aiheutunut kustannus on maksettu. Korvattavista kustannuksista on oltava yksilöity lasku ja tosite sen maksamisesta tai, jos maksu ei perustu laskuun, yksilöity kuitti. Lisäksi korvattavista kustannuksista on esitettävä tilinpitoasiakirjat, selvitys palkkioiden maksamisesta ulkopuoliselle taholle ja selvitys toimenpidesuunnitelman toteuttamisesta.

7 luku. Ympäristökorvauksen määrä

59 § Ympäristösitoumuksen perusteella maksettavan ympäristökorvauksen määrä

Ympäristökorvausta maksetaan tilakohtaisesta ja lohkokohtaisista toimenpiteistä seuraava euromäärä hehtaarilta:

toimenpide	euroa vuodessa
tilakohtainen toimenpide
– muut kasvit	45
– puutarhakasvit ja kumina	113
lohkokohtaiset toimenpiteet
maanparannus- ja saneerauskasvit	190
kerääjäkasvit	97
kiertotalouden edistäminen	37
suojavyöhykkeet	350
turvepeltojen nurmet	100
valumavesien hallinta
– säätösalaojitus	77
– altakastelu tai kuivatusvesien kierrätys	214
puutarhakasvien vaihtoehtoiset kasvinsuojelumenetelmät	500
lintupellot	600

60 § Ympäristösopimusten perusteella maksettavan ympäristökorvauksen määrä

Ympäristökorvausta maksetaan ympäristösopimusten perusteella seuraava euromäärä hehtaarilta:

ympäristösopimus	euroa vuodessa
maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito
– hoito (valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu perinnebiotooppi)	610
– hoito (muut sopimusalueet)	460
– raivaus	450
– aitaaminen	1 500
– petoaita	2 400
kosteikkojen hoito	500

Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevan ympäristösopimuksen perusteella ympäristökorvaus aitaamisesta ja raivauksesta voidaan maksaa samalle kasvulohkolle vain yhtenä vuotena sopimuskauden aikana. Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevan ympäristösopimuksen perusteella ympäristökorvaus petoaidasta maksetaan vain aitaamisvuodelta.

Alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevan ympäristösopimuksen perusteella maksetaan ympäristökorvausta seuraava euromäärä eläinyksiköstä:

	euroa vuodessa
alkuperäisrotueläinten kasvattaminen
– itä-, länsi- ja pohjoissuomen karja	683
– suomenlammas	300
– ahvenanmaanlammas ja kainuunharmas	350
– suomenvuohi	350
– suomenhevonen	350

Alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevaan ympäristösopimukseen sisältyvistä maatiaiskanoista maksetaan ympäristökorvausta enintään 300,14 euroa maatilaa kohden.

Alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitoa koskevan ympäristösopimuksen toteuttamisesta maksetaan ympäristökorvausta 400 euroa kasvilajikkeesta vuodessa.

Alkuperäiskasvien varmuuskokoelmia koskevan ympäristösopimuksen perusteella voidaan maksaa ympäristökorvausta enintään 50 000 euroa vuodessa.

Alkuperäisrotujen perimän säilyttämistä koskevan ympäristösopimuksen perusteella voidaan maksaa ympäristökorvausta enintään 90 000 euroa vuodessa.

8 luku. Erinäiset säännökset

61 § Ympäristösitoumuksen ja ympäristösopimuksen jatkaminen

Jos ympäristösitoumusta tai ympäristösopimusta jatketaan eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 7 momentissa tarkoitetulla tavalla, niiden sisältö ja ehdot säilyvät sellaisina kuin ne ovat sitoumusta tai sopimusta jatkettaessa, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

62 § Euroopan komission päätöksen huomioon ottaminen

Tässä asetuksessa tarkoitettu korvaus myönnetään, jollei Euroopan komission sitä koskevasta päätöksestä muuta johdu.

9 luku. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

63 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä tammikuuta 2023. Sen 50 §:n 5 momenttia sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2025.

Mitä 51 §:ssä säädetään, ei sovelleta alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevien ympäristösopimusten tekemiseen vuonna 2023.

64 § Alkuperäisrotueläimiä koskeva siirtymäsäännös

Eläimiä, joista on tehty ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 41 §:ssä tarkoitettu alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskeva ympäristösopimus, jonka voimassaolo päättyy 30 päivänä huhtikuuta 2023, voi sisällyttää tämän asetuksen mukaiseen vastaavaan ympäristösopimukseen. Edellä mainituista eläimistä maksetaan ympäristökorvausta tämän asetuksen perusteella 1 päivästä toukokuuta 2023 alkaen.

65 § Ympäristösopimuksia koskeva siirtymäsäännös

Jos eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain mukainen ympäristösopimus maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidosta muunnetaan eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain mukaiseksi maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevaksi ympäristösopimukseksi, sopimukseen ei voi sisällyttää 45 §:ssä tarkoitettuja kunnostustoimenpiteitä

66 § Kerääjäkasveja koskevat siirtymäsäännökset

Kerääjäkasveja koskevan lohkokohtaisen toimenpiteen vähimmäistason vaatimuksena on noudatettava Euroopan unionin ja kansallisten viljelijätukien hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:ää 1 päivästä tammikuuta 2024. Ennen edellä mainittua ajankohtaa vähimmäistason vaatimuksena on noudatettava tämän pykälän 2–5 momentissa säädettyä viljelykiertovaatimusta.

Tuenhakijan tukivuonna hallinnassa olevasta ja kyseisen vuoden tukihakemuksessa ilmoitetusta peltoalasta, joka on tuenhakua edeltävänä vuonna ollut yksivuotisen viljelykasvin viljelyssä, on 33 prosenttia oltava eri kasvia kuin edellisenä vuonna. Yksivuotiseksi viljelykasviksi luetaan:

1) Suomessa viljeltävät eri kasvisukujen maataloustuotantoon tarkoitetut yksivuotiset kasvit;

2) ristikukkaiskasveihin (Brassicaceae), koisokasveihin (Solanaceae) tai kurkkukasveihin (Cucurbitaceae) kuuluvat yksivuotiset lajit.

Yksivuotisia viljelykasveja, joita 2 momentissa tarkoitetut vaatimukset eivät koske, ovat suunnitelma-asetuksen liitteen III alaviitteessä 4 tarkoitettujen kasvien ja kesantomaan lisäksi peruna, porkkana, sokerijuurikas, keräkaalit, sipulit sekä puna- ja keltajuurikas.

Syyskylvöiset ja kevätkylvöiset kasvit, spelttivehnä sekä kyseisenä vuonna kasvaneen satokasvin jälkeen kylvettävä toissijainen kasvi (välikasvi) luetaan eri viljelykasveiksi. Välikasvi on kylvettävä viimeistään 31 päivänä elokuuta ja säilytettävä 31 päivään lokakuuta. Seuraavanlaisilla seoskasvustoilla viljeltävät kasvit ovat eri viljelykasveja:

1) öljykasvien ja viljan seoskasvustot;

2) valkuaiskasvien ja viljan seoskasvustot;

3) öljykasvien ja valkuaiskasvien seoskasvustot;

4) viljojen seoskasvustot;

5) valkuaiskasvien seoskasvustot;

6) öljykasvien seoskasvustot;

7) maanparannus- ja saneerauskasvien seoskasvustot;

8) monimuotoisuuskasvien riistakasvien seoskasvustot;

9) monimuotoisuuskasvien pölyttäjähyönteis- ja maisemakasvien seoskasvustot;

10) monimuotoisuuskasvien niittykasvien yksivuotiset seoskasvustot;

11) monimuotoisuuskasvien peltolintukasvien yksivuotiset seoskasvustot;

12) seoskasvustot, jossa eri kasvilajit sijaitsevat vierekkäin ja jokaista yksittäistä lajia on vähemmän kuin 0,05 hehtaarin alue.

Mitä tässä pykälässä säädetään ei koske suunnitelma-asetuksen liitteen III alaviitteen 4 a–c kohdassa tarkoitettuja tiloja.

Liite 1

Monivuotiset puutarhakasvit

Monivuotisiin puutarhakasveihin luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan hedelmä- ja marjakasveja sekä taimitarhakasveja. Hedelmä- ja marjakasveihin luetaan muun muassa omena, luumu, kriikuna, kirsikka, päärynä, makea pihlajanmarja, mansikka, mustaherukka, punaherukka, valkoherukka, viherherukka, karviainen, vadelma, mesivadelma, mustavatukka, mesimarja ja jalomaarain, tyrni, pensasmustikka, marja-aronia, ruusu ruusunmarjojen tuotantoon, ruusukvitteni, tuomipihlaja, puolukka, karpalo ja lakka. Taimitarhakasveilla tarkoitetaan monivuotisten koristekasvien eli perennoiden, pensaiden ja puiden sekä marja- ja hedelmäkasvien taimituotantoa, johon luetaan myös katu- tai puistopuuviljelykset. Taimitarhakasveihin luetaan myös pellolla kasvatettavat monivuotiset puut ja pensaat, joista korjataan ammattimaisesti vuosittain leikkohavuja tai leikkovihreää. Taimitarhaviljelyalaan kuuluu myös pistokkaiden ja astiataimien tuotanto kasvulohkoilla katteiden alla, esimerkiksi kevyissä muovihuoneissa.

Liite 2

Kiertotalouden edistämistä koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä hyväksyttävät sijoittavilla laitteilla levitettävät aineet

Kansalliset lannoitevalmisteiden tyyppinimet:

• 1B1 8 Orgaaninen eläinperäinen lannoiteliuos

• 1B2 4 Orgaaninen lannoiteliuos

• 1B3 2 Merileväuute

• 1B3 4 Humusvalmiste tai -uute

• 1B3 5 Alkoholien vesiliuos tai öljyemulsio

• 1B3 6 Kasviuute

• 1B3 7 Aminohappovalmiste

• 1B4 1 Melassiuute

• 1B4 2 Vinassi ja vinassiuute

• 1B4 3 Perunan soluneste

• 1B4 4 Rejektivesi

• 3A2 6 Hapotettu ja stabiloitu puhdistamoliete

• 3A2 7 Maanparannuslahote

• 3A5 1 Kalkkistabiloitu puhdistamoliete

• 3A5 2 Mädätysjäännös

• 3A5 3 Lahotettu puhdistamoliete

• 3A5 7 Kemiallisesti hapetettu puhdistamoliete

Liite 3

Kiertotalouden edistämistä koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä hyväksyttävät aineet, joiden kuiva-ainepitoisuuden on oltava yli 20 prosenttia

Kansalliset lannoitevalmisteiden tyyppinimet:

• 1B1 Orgaaniset eläinperäiset lannoitteet

• 1B2 Orgaaniset ei-eläinperäiset lannoitteet

• 1C1 1 Orgaaninen eläinperäinen kivennäislannoite

• 3A1 Maanparannusturpeet

• 3A2 Orgaaniset maanparannusaineet

• 3A5 Maanparannusaineena sellaisenaan käytettävät sivutuotteet

• 5A1 Turpeet

• 5A2 1 Lannoitettu ja/tai kalkittu irtomulta

• 5A2 2 Kompostimulta

• 5A2 3 Juuresmulta

• 5A2 7 Teknisesti käsitelty irtomulta

Liite 4

Puutarhakasvien vaihtoehtoisia kasvinsuojelumenetelmiä koskevan lohkokohtaisen toimenpiteen torjuntamenetelmät

Kasvinsuojelu-menetelmä	Viljeltävä kasvi	Torjuttava kasvintuhooja	Seurantamenetelmä (kaikissa vaatimuksena ennakkosuunnitelma ja seuranta)	Kemiallisen kasvinsuojeluaineen käyttömahdollisuus
Mekaanisesti levitettävät biologiset makroeliötuotteet, jotka on hyväksytty kasvinterveyslain (2019/1110) 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla	Marjat ja hedelmät, joille on saatavilla Suomessa hyväksytty makroeliötuote	Kyseisen makroeliötuotteen käyttökohteeksi hyväksytty tuhoeliö	Seurantapalvelu tai silmämääräinen seuranta luupilla/mikroskoopilla, muistiinpanot	Torjuntaeliölle haitallisten insektisidien käyttö kielletty torjuntaeliön toiminta-aikana
Mehiläisten tai muiden pölyttäjien avulla levitettävät mikrobivalmisteet, jotka on rekisteröity kasvinsuojeluaineista annetun lain (1563/2011) 5 ja 35 §:ssä tarkoitetulla tavalla.	Marjat ja hedelmät, joiden tautitorjuntaan on saatavilla Suomessa hyväksytty mikrobi- valmiste	Kyseisen kasvinsuojeluaineen käyttökohteeksi hyväksytty kasvitauti. Kasvinsuojeluaineen lupapäätöksen liitteenä olevaa käyttöohjetta noudattaen.	Silmämääräinen seuranta, muistiinpanot	Fungisidien käyttö mikrobivalmisteella torjuttavaa tautia vastaan on sallittu vain poikkeustapauksissa. Käytön perustuttava ennakkosuunnitelmaan ja tehtyihin seurantahavaintoihin tai neuvojan lausuntoon.
Hyönteisverkot	Vihannekset, marjat	Lentävät tuhohyönteiset	Silmämääräinen seuranta, muistiinpanot	Ennakkosuunnitelmaan kirjataan kohdetuholaiset ja niiden esiintymisaika, jolloin hyönteisverkkoa käytetään. Insektisidejä saa käyttää esiintymisajan ulkopuolella, jos seurantahavainnot tai neuvojan lausunto osoittavat tarpeen.
Mekaanisesti levitettävät mikrobivalmisteet jotka on rekisteröity kasvinsuojeluaineista annetun lain (1563/2011) 5 ja 35 §:ssä tarkoitetulla tavalla	Marjat, hedelmät ja vihannekset, joille on saatavilla Suomessa hyväksytty mekaanisesti levitettävä mikrobivalmiste	Kyseisen kasvinsuojeluaineen käyttökohteeksi hyväksytty kasvintuhooja.	Silmämääräinen seuranta, tuhohyönteisten lajikohtaiset seurantavälineet käytössä, muistiinpanot	Fungisidien ja insektisidien käyttö on sallittu vain tietyillä poikkeuksilla. Torjuntatarve perustuu ennakkosuunnitelmaan ja tehtyihin seurantahavaintoihin tai neuvojan lausuntoon.
Kattaminen, yksivuotiset puutarhakasvit	Marjat, hedelmät ja vihannekset	Rikkakasvit	Seurataan rikkakasvien esiintymistä.	Herbisidien käyttö kielletty. Tarvittaessa mekaaninen torjunta.
Kattaminen, monivuotiset puutarhakasvit	Marjat ja hedelmät	Rikkakasvit	Seurataan rikkakasvien esiintymistä.	Herbisidien käyttö kielletty. Tarvittaessa mekaaninen torjunta tai orgaanisen katteen lisäys.

Liite 5

Keskimääräinen eläintiheys hehtaaria kohden erityyppisillä perinnebiotoopeilla

	Hieho < 1 v	Hieho > 1 v	Lihanauta < 1v	Emolehmä + vasikka	Uuhi + 2,5 karitsaa	Hevonen
Keto	1,0–1,2	0,5–0,8	0,4–0,6	0,2–0,4	1,5–2,0	0,4–0,8
Tuore niitty	2,0–2,5	1,0–1,8	0,9–1,2	0,5–0,8	2,0–2,5	1,0–1,4
Rantaniitty	1,5–3,0	1,0–1,8	0,7–1,4	0,5–1,0	2,0–4,0	0,8–1,6
Hakamaa	1,2–2,0	0,7–1,3	0,5–1,0	0,4–0,8	1,5–2,5	0,6–1,2
Metsälaidun	0,2–0,8	0,05–0,5	0,05–0,4	0,04–0,3	0,2–1,0	0,05–0,4