Laki lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku. Lain soveltaminen ja toiminnan keskeiset periaatteet

1 § Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan Suomen lain mukaan rekisteröityyn muuta sosiaalista eläkevakuutustoimintaa kuin lakisääteistä eläkevakuuttamista (lisäeläkevakuutustoiminta) harjoittavaan eläkesäätiöön (lisäeläkesäätiöön) ja eläkekassaan (lisäeläkekassaan).

Lisäeläkesäätiö ja lisäeläkekassa eivät saa harjoittaa muuta kuin tässä laissa tarkoitettua vakuutustoimintaa.

2 § Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) lisäeläkelaitoksella lisäeläkesäätiötä ja lisäeläkekassaa;

2) etuusperusteisella lisäeläkejärjestelyllä järjestelyä, jossa eläke määräytyy työnantajan lupauksen mukaisesti;

3) maksuperusteisella lisäeläkejärjestelyllä järjestelyä, jossa eläke määräytyy suoritettujen vakuutusmaksujen ja maksujen sijoittamisesta saatujen nettotuottojen perusteella, vähennettynä kertyneiden varojen hoitokuluilla;

4) sijoitussidonnaisella lisäeläkejärjestelyllä maksuperusteista lisäeläkejärjestelyä, jossa eläkkeen määrä on sidottu tiettyjen sijoituskohteiden arvon kehitykseen;

5) lisäeläkejärjestelyllä sopimusta, muuta perustamiskirjaa ja sääntöjä, jossa määritellään lisäeläkejärjestelyssä myönnettävät lisäeläke-etuudet ja niiden myöntämisedellytykset;

6) lisäeläke-etuuksilla muita kuin lakisääteisiä etuuksia, jotka suoritetaan eläkkeelle siirtymisen tai odotettavissa olevan eläkkeelle siirtymisen perusteella ja kyseisten etuuksien lisäksi ja niitä täydentävänä kuoleman tai työkyvyttömyyden tapauksessa tai työskentelyn keskeytyessä maksettavia vapaaehtoisia etuuksia sekä sairaustapauksessa, varojen puutteessa tai kuolemantapauksessa myönnettäviä lisätukia tai palveluja; eläkkeelläoloajan taloudellisen turvan mahdollistamiseksi näitä etuuksia voidaan maksaa koko jäljellä olevan elinajan, määräaikaisesti, kertasuorituksena tai näiden maksutapojen yhdistelminä;

7) osakkaalla työnantajaa ja yrittäjää, joka on velvollinen maksamaan lisäeläkelaitokselle vakuutusmaksua;

8) toiminnasta tosiasiallisesti vastaavilla henkilöillä lisäeläkelaitoksen hallituksen jäseniä ja toimitusjohtajaa;

9) mahdollisella vakuutetulla henkilöä, jolla on oikeus liittyä lisäeläkejärjestelyyn;

10) vakuutetulla henkilöä, joka on aiemman tai nykyisen ammatillisen toimintansa perusteella oikeutettu lisäeläke-etuuksiin lisäeläkejärjestelyn määräysten mukaisesti ja joka ei ole etuudensaaja tai mahdollinen vakuutettu;

11) edunsaajalla henkilöä, jonka oikeus eläkkeeseen tai muuhun etuuteen riippuu toisen henkilön vakuutettuna olemisesta;

12) etuudensaajalla henkilöä, joka nauttii lisäeläke-etuuksia;

13) keskeisellä toiminnolla lisäeläkelaitoksen hallintojärjestelmään kuuluvaa valmiutta suorittaa käytännön tehtäviä, joihin kuuluvat riskienhallintatoiminto, sisäisen tarkastuksen toiminto ja aktuaaritoiminto;

14) pysyvällä välineellä sellaista välinettä, jonka avulla vakuutettu tai etuudensaaja voi tallentaa hänelle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että ne ovat saatavilla myöhempää käyttöä varten ja tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen jäljentämisen muuttumattomina;

15) ETA-valtiolla Euroopan talousalueeseen kuuluvaa valtiota;

16) ETA-lisäeläkesäätiöllä 13 luvussa tarkoitettua lisäeläkesäätiötä, joka harjoittaa vain rajat ylittävää toimintaa tai tämän lisäksi myös muuta lisäeläkevakuutustoimintaa;

17) ETA-lisäeläkekassalla 13 luvussa tarkoitettua lisäeläkekassaa, joka harjoittaa vain rajat ylittävää toimintaa tai tämän lisäksi myös muuta lisäeläkevakuutustoimintaa;

18) ETA-lisäeläkelaitoksella ETA-lisäeläkesäätiötä ja ETA-lisäeläkekassaa;

19) ulkomaisella ETA-lisäeläkelaitoksella ammatillista lisäeläketoimintaa harjoittavaa lisäeläkelaitosta, joka harjoittaa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/2341 tarkoitettua lisäeläketoimintaa ja joka on rekisteröity muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa;

20) ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavalla laitoksella laitoksen oikeudellisesta muodosta riippumatta laitosta, joka toimii rahastointiperiaatteella ja joka on perustettu erillään rahoittavista yrityksistä tai toimialoista ja jonka tehtävänä on tarjota työhön perustuvia lisäeläke-etuuksia sopimuksen tai sovitun sitoumuksen perusteella, jotka on tehty:

ja jonka toiminta johtuu suoraan tästä tehtävästä;

21) rahoittavalla yrityksellä yritystä tai muuta elintä, joka toimii työnantajana tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tai näiden yhdistelmänä ja joka tarjoaa lisäeläkejärjestelyä tai suorittaa maksuosuuksia lisäeläkelaitokselle, riippumatta siitä, onko yrityksen tai elimen osana tai muodostaako sen yksi tai useampi oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö;

22) Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1094/2010 tarkoitettua viranomaista;

23) toimivaltaisella viranomaisella kansallista viranomaista, joka on ETA-valtiossa nimetty hoitamaan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/2341 säädettyjä tehtäviä;

24) kotivaltiolla ETA-valtiota, jossa lisäeläkelaitos on rekisteröity tai hyväksytty ja jossa sen keskushallinto sijaitsee;

25) vastaanottavalla valtiolla ETA-valtiota, jonka ammatillisia lisäeläkejärjestelyjä koskevaa sosiaali- ja työoikeutta sovelletaan rahoittavan yrityksen ja vakuutettujen tai etuudensaajien väliseen suhteeseen;

26) siirtävällä lisäeläkelaitoksella lisäeläkelaitosta, joka siirtää kokonaan tai osittain lisäeläkejärjestelyn vastuut, vakuutusteknisen vastuuvelan ja muut velvoitteet ja oikeudet sekä vastaavat varat tai niitä vastaavat käteisvarat toisessa ETA-valtiossa rekisteröityyn tai hyväksyttyyn lisäeläkelaitokseen;

27) vastaanottavalla lisäeläkelaitoksella lisäeläkelaitosta, joka vastaanottaa kokonaan tai osittain lisäeläkejärjestelyn vastuut, vakuutusteknisen vastuuvelan ja muut velvoitteet ja oikeudet sekä vastaavat varat tai niitä vastaavat käteisvarat toisessa ETA-valtiossa rekisteröidyltä tai hyväksytyltä lisäeläkelaitokselta;

28) rajat ylittävällä toiminnalla sellaisen lisäeläkejärjestelyn hallinnointia, jossa rahoittavan yrityksen ja vakuutettujen ja etuudensaajien väliseen suhteeseen sovelletaan jonkin muun ETA- valtion kuin kotivaltion ammatillisiin lisäeläkejärjestelyihin sovellettavaa sosiaali- ja työoikeutta;

29) OECD-valtiolla Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön kuuluvaa valtiota;

30) kiinteistöyhteisöllä yhteisöä, jonka pääasiallisena omaisuutena on ETA-valtiossa sijaitsevia kiinteistöjä ja rakennuksia, ETA-valtiossa sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen tai vesivoimaan kohdistuvia oikeuksia sekä osuuksia ja osakkeita yhteisöistä, joiden kotipaikka on ETA-valtiossa ja joiden pääasiallisena tarkoituksena on omistaa edellä tarkoitettuja kiinteistöjä ja rakennuksia ja edellä tarkoitettuja oikeuksia;

31) konsernilla kirjanpitolaissa (1336/1997) tarkoitettua konsernia;

32) palveluyrityksellä yhteisöä, joka tuottaa lisäeläkelaitokselle sen toimintaan liittyviä palveluita;

33) luottolaitoksella luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (610/2014) tarkoitettua luottolaitosta ja ulkomaista ETA-luottolaitosta;

34) velkasitoumuksella lainasaamista ja muuta saamista ja näille kertynyttä korkoa sekä joukkovelkakirjalainaa ja muita raha- ja pääomamarkkinavälineitä, ei kuitenkaan osaketta, osuutta, johdannaissopimusta eikä sellaista sitoumusta, jolla on huonompi etuoikeus kuin velallisen muilla sitoumuksilla;

35) sijoitusrahastolla sijoitusrahastolaissa (213/2019) tarkoitettua kotimaista sijoitusrahastoa sekä sijoitusrahastolaissa tarkoitetun muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa toimiluvan saaneen yhteissijoitusyrityksen tarjoamaa rahastoa;

36) vaihtoehtorahastolla vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa (162/2014) tarkoitettua koti- ja ulkomaista vaihtoehtorahastoa;

37) biometrisellä riskillä kuolemaan, työkyvyttömyyteen tai eliniän odotukseen liittyvää riskiä;

38) säännellyllä markkinalla kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa (1070/2017) tarkoitettua säänneltyä markkinaa;

39) monenkeskisellä kaupankäyntijärjestelmällä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettua monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää;

40) organisoidulla kaupankäyntijärjestelmällä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettua organisoitua kaupankäyntijärjestelmää.

3 § Lisäeläkelaitoksen toiminnan tarkoitus

Lisäeläkelaitoksen tehtävänä on muutoin kuin liikemäisesti harjoittaa lisäeläkevakuutustoimintaa ja hoitaa laitokselle tätä varten kertyviä varoja vakuutettujen edut turvaavalla tavalla. Lisäeläkelaitos ei saa harjoittaa muuta kuin edellä tarkoitettua toimintaa.

Lisäeläkelaitoksen on toiminnassaan pyrittävä riskien ja etujen oikeudenmukaiseen jakautumiseen sukupolvien välillä.

4 § Lisäeläkelaitoksen toiminta ennen rekisteröintiä

Ennen rekisteröintiä lisäeläkelaitos ei voi hankkia oikeuksia, tehdä sitoumuksia eikä olla asianosaisena tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

Lisäeläkelaitoksen puolesta ennen sen rekisteröintiä tehdystä toimesta vastaavat toimesta päättäneet tai siihen osallistuneet yhteisvastuullisesti. Hallitus ja toimitusjohtaja voivat ilman henkilökohtaista vastuuta käyttää puhevaltaa lisäeläkelaitoksen perustamista koskevissa asioissa.

5 § Lisäeläkesäätiön toimintapiiri

Lisäeläkesäätiön säännöissä tulee määritellä toimintapiiri siten, että säätiön osakkaana voi olla työnantaja tai useampi työnantaja yhdessä sellaisten työnantajien kanssa, jotka kuuluvat samaan konserniin. Lisäeläkesäätiö voi myös kuulua toimintapiiriinsä osakkaana.

Lisäeläkesäätiön toimintapiirin voi muodostaa myös säännöissä määrätty osa 1 momentissa tarkoitetusta toimintapiiristä.

Lisäeläkesäätiö saa harjoittaa 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimintaa vain toimintapiirissään.

6 § Lisäeläkekassan toimintapiiri

Lisäeläkekassan säännöissä tulee määritellä toimintapiiri siten, että sen voivat muodostaa:

1) työnantajat yhdessä sellaisten työnantajien kanssa, joilla on taloudellinen tai toiminnallinen yhteys;

2) työnantajat yhdessä sellaisten työnantajien kanssa, joiden toimiala tai ammattiala on samankaltainen tai, jotka muun vastaavan seikan vuoksi muodostavat kokonaisuuden;

3) yrittäjät yhdessä sellaisten yrittäjien kanssa, joiden toimiala tai ammattiala on samankaltainen tai, jotka muun vastaavan seikan vuoksi muodostavat kokonaisuuden;

4) henkilöryhmä, joka on määritelty ammatin tai ammattialaan kuulumisen taikka rekisteröidyn yhdistyksen jäsenyyden perusteella.

Lisäeläkekassatoiminnan harjoittamisen 1 momentissa tarkoitetussa toimintapiirissä tulee olla tarkoituksenmukaista. Edellä 4 kohdassa tarkoitettuun rekisteröidyn yhdistyksen jäsenyyden perusteella määriteltyyn toimintapiiriin vaikuttavia muutoksia voidaan tehdä vain Finanssivalvonnan suostumuksella.

Lisäeläkekassan toimintapiirin voi muodostaa myös säännöissä määrätty osa 1 momentissa tarkoitetusta toimintapiiristä.

Lisäeläkekassa saa harjoittaa 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimintaa vain toimintapiirissään.

7 § Vakuutettavia koskevat rajoitukset

Lisäeläkelaitoksessa voidaan vakuuttaa vain osakkaisiin työsuhteessa tai virkasuhteessa olevia tai osakkaan johtoon kuuluvia henkilöitä. Lisäeläkelaitoksessa voidaan lisäksi vakuuttaa laitoksessa osakkaana olevan työnantajan toiseen valtioon lähettämä työntekijä (lähetetty työntekijä), joka työskentelee työnantajan tai työnantajan kanssa samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvan emo-, tytär- tai sisaryrityksen palveluksessa tai sellaisen yrityksen palveluksessa, jossa työnantaja on osakkaana, tai muussa yrityksessä, jossa työnantajalla on määräämisvalta, olematta sinä aikana työsuhteessa työnantajaan.

Lisäeläkekassassa voidaan sen lisäksi vakuuttaa myös sen säännöissä määrätyllä toimi- tai ammattialalla olevia yrittäjiä. Lisäeläkekassassa voidaan vakuuttaa myös edellä tarkoitettujen henkilöiden ja 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden perheenjäseniä sekä lisäeläkekassan osakkaan palveluksesta eläkkeelle siirtyneitä henkilöitä ja heidän perheenjäseniänsä sekä henkilöitä, jotka olisivat joutuneet eroamaan kassasta, jollei heidän vakuutustaan kassassa olisi jatkettu.

Lisäeläkelaitoksessa voidaan lisäksi vakuuttaa sellaisia vapaakirjan saaneita henkilöitä, joiden vapaakirja perustuu 1 momentissa tarkoitettuun työskentelyyn. Sen lisäksi lisäeläkekassassa voidaan vakuuttaa sellaisia vapaakirjan saaneita henkilöitä, joiden vapaakirja perustuu 2 momentissa tarkoitettuun yrittäjyyteen, perheenjäsenyyteen, aiempaan palvelukseen tai vakuutuksen jatkamiseen.

8 § Oikeushenkilöllisyys ja osakkaiden vastuu

Lisäeläkelaitos on osakkaistaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimisellä.

Lisäeläkesäätiön osakas on lisäeläkesäätiölle vastuussa varojen riittävyydestä lisäeläkesäätiön vastuuvelan kattamiseen siten kuin tässä laissa säädetään ja lisäeläkesäätiön säännöissä määrätään.

Lisäeläkekassan osakas on lisäeläkekassalle vastuussa sen tilinpäätöksen alijäämän kattamisesta. Osakkaan vastuu alijäämän kattamisesta on rajoitettu siten kuin tässä laissa säädetään ja lisäeläkekassan säännöissä ja laskuperusteissa määrätään.

9 § Lisäeläkelaitoksesta eroaminen ja erottaminen

Lisäeläkekassan osakas voi erota lisäeläkekassasta. Lisäeläkesäätiön osakas saa erota ja voi tulla erotetuksi lisäeläkesäätiöstä vain, jos eroavan osakkaan osakaskohtainen vakuutuskanta on luovutettu toiselle lisäeläkelaitokselle tai vakuutusyhtiölle.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös, kun lisäeläkesäätiön osakas lopettaa toimintansa 5 §:ssä tarkoitetussa toimintapiirissä.

10 § Eläkesäätiöistä ja eläkekassoista annetun lain soveltaminen

Lisäeläkelaitokseen sovelletaan, mitä eläkesäätiöistä ja eläkekassoista annetussa laissa (946/2021), jäljempänä eläkesäätiö- ja eläkekassalaki, säädetään eläkelaitoksesta. Lisäeläkesäätiöön sovelletaan, mitä eläkesäätiö- ja eläkekassalaissa säädetään eläkesäätiöstä. Lisäeläkekassaan sovelletaan, mitä eläkesäätiö- ja eläkekassalaissa säädetään eläkekassasta. Lisäeläkelaitokseen, lisäeläkesäätiöön tai lisäeläkekassaan ei kuitenkaan sovelleta eläkesäätiö- ja eläkekassalain 1 luvun 1–5 §:ää, 2 luvun 4, 8 ja 9 §:ää, 4 luvun 4, 8, 15 ja 26 §:ää, 5 luvun 2–4, 8 ja 9 §:ää, 6 luvun 3 ja 6 §:ää, 7 ja 8 lukua, 10 luvun 1, 3, 7, 13 ja 14 §:ää, 11 luvun 3, 4 ja 15 §:ää, 12 luvun 1–6, 10–12, 15–18, 20, 22, 23 ja 27 §:ää, 13 luvun 1, 2, 4–6, 12, 14, 17–26, 28–30 ja 39 §:ää, 14 luvun 2–8 §:ää, 16 luvun 1–3 §:ää eikä 17 luvun 2 §:ää.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, lisäeläkelaitokseen, jossa on vähintään 100 vakuutettua, ei sovelleta eläkesäätiö- ja eläkekassalain 4 luvun 22–25 §:ää. Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, lisäeläkelaitoksiin, joissa on vähemmän kuin 100 vakuutettua, ei sovelleta eläkesäätiö- ja eläkekassalain 4 luvun 22 §:n 3 momenttia eikä 24 §:n 2 momenttia.

11 § Säännökset, joita ei sovelleta maksuperusteiseen lisäeläkejärjestelyyn

Maksuperusteiseen lisäeläkejärjestelyyn ei sovelleta 2 luvun 3 §:ää eikä 4 luvun 2 §:n 1 momenttia ja 8 §:ää.

12 § Säännökset, joita ei sovelleta sijoitussidonnaiseen lisäeläkejärjestelyyn

Sen lisäksi, mitä 11 §:ssä säädetään, sijoitussidonnaiseen lisäeläkejärjestelyyn ei sovelleta 5 luvun 2 §:n 2 momenttia, 4 §:n 2 momenttia eikä 5, 10 ja 13 §:ää.

Sijoitussidonnaisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan katteena olevan omaisuuden arvostamiseen tilinpäätöksessä ei sovelleta eläkesäätiö- ja eläkekassalain 6 luvun 7 §:ää.

13 § Säännökset, joiden soveltaminen riippuu vakuutettujen lukumäärästä

Lisäeläkelaitokseen, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua (pieni lisäeläkelaitos), ei sovelleta 3 luvun 1, 5–13 ja 15–17 §:ää, 4 luvun 2 §:ää, 6 luvun 27–35 §:ää, 7 luvun 1 §:ää, 2 §:n 2 momenttia, 4, 5 ja 8–12 §:ää, 13 lukua eikä 15 luvun 1–6 ja 8–10 §:ää.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, lisäeläkelaitokseen, jossa on vähemmän kuin 16 vakuutettua, ei sovelleta 3 luvun 4 §:ää, eikä 6 luvun 3 §:ää ja 16 §:n 1 momenttia.

14 § Lisäeläkelaitoksen oikeus valita sovellettava säännöstö

Sen estämättä, mitä 13 §:ssä säädetään, lisäeläkelaitos, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua, voi ilmoittaa Finanssivalvonnalle harjoittavansa toimintaansa ilmoitusta seuraavan tilikauden alusta lukien niiden tämän lain säännösten mukaisesti, joita sovelletaan lisäeläkelaitokseen, jossa on vähintään 100 vakuutettua. Jos lisäeläkelaitos peruuttaa ilmoituksensa, sen toimintaan sovelletaan peruuttamista seuraavan tilikauden alusta lukien niitä tämän lain säännöksiä, joita sovelletaan lisäeläkelaitokseen, jossa on vähemmän kuin 100 vakuutettua.

Lisäeläkelaitos voi ilmoittaa Finanssivalvonnalle, jos sen vakuutettujen lukumäärä vähenee alle 100:aan. Ilmoituksen tehneeseen lisäeläkelaitokseen sovelletaan 13 §:ää ilmoitusta seuraavan tilikauden alusta lukien. Jos lisäeläkelaitos, jonka vakuutettujen lukumäärä on vähentynyt alle 100:n, ei tee edellä tarkoitettua ilmoitusta, sen toimintaan sovelletaan 13 §:n estämättä säännöksiä, joita sovelletaan lisäeläkelaitokseen, jossa on vähintään 100 vakuutettua.

Finanssivalvonta merkitsee tiedon 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta eläkesäätiö- ja eläkekassalain 9 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun rekisteriin (eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteri).

15 § Lisäeläkelaitoksen velvollisuus ilmoittaa Finanssivalvonnalle vakuutettujen lukumäärän muutoksista

Lisäeläkelaitoksen, jossa on ollut vähemmän kuin 100 vakuutettua, tulee viipymättä ilmoittaa Finanssivalvonnalle, jos vakuutettujen lukumäärä nousee 100:aan.

Lisäeläkelaitoksen, jonka vakuutettujen lukumäärä nousee vähintään 16:een, tulee ilmoittaa tästä viipymättä Finanssivalvonnalle.

Finanssivalvonta merkitsee tiedon 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta eläkesäätiö- ja vakuutuskassarekisteriin.

16 § Ulkomaiseen ETA-vakuutusyhtiöön sovellettavat säännökset

Ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) tarkoitettuun ulkomaiseen ETA-vakuutusyhtiöön, joka harjoittaa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2341 4 artiklassa tarkoitettua ammatillista lisäeläketoimintaa, sovelletaan tämän lain säännöksiä ulkomaisesta ETA-lisäeläkelaitoksesta. Edellä tarkoitettu vakuutusyhtiö voi vastaanottaa tai siirtää lisäeläkejärjestelyn noudattaen, mitä tässä laissa säädetään lisäeläkejärjestelyn rajat ylittävästä siirrosta.

17 § Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 14 ja 15 §:ssä säädettyjen ilmoitusten sisällöstä.

2 luku. Perustaminen, osakkaat ja säännöt

1 § Lisäeläkesäätiön perustaja

Sen lisäksi, mitä eläkesäätiö- ja eläkekassalain 2 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetään, maksuperusteista lisäeläketoimintaa harjoittavan lisäeläkesäätiön voivat perustaa vakuutetut yhdessä työnantajan kanssa.

2 § Lisäeläkekassan perustaja

Sen lisäksi, mitä eläkesäätiö- ja eläkekassalain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään, jos lisäeläkekassatoiminnan harjoittaminen ryhmän keskuudessa on perusteltua, lisäeläkekassan voi perustaa henkilöryhmä, joka on määritelty ammatin tai ammattialaan kuulumisen tai rekisteröidyn yhdistyksen jäsenyyden perusteella tai rekisteröity yhdistys.

Lisäeläkekassan, joka harjoittaa maksuperusteista lisäeläketoimintaa, voivat perustaa vakuutetut yhdessä työnantajan kanssa.

3 § Lisäeläkelaitoksen vähimmäiskoko

Lisäeläkesäätiössä tulee olla 1 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vakuutettuja vähintään 30 tai, jos lisäeläkesäätiön säännöissä niin määrätään, yhteensä vähintään 30 edellä tarkoitettua vakuutettua ja eläkkeensaajaa. Lisäeläkesäätiötä perustettaessa 1 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vakuutettuja tulee olla vähintään 30 perustamista seuraavan toisen kalenterivuoden päättyessä.

Lisäeläkekassassa tulee olla 1 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vakuutettuja vähintään 100 tai, jos lisäeläkekassan säännöissä niin määrätään, yhteensä vähintään 100 edellä tarkoitettua vakuutettua ja eläkkeensaajaa. Lisäeläkekassassa, joka harjoittaa työkyvyttömyys- tai perhe-eläketoimintaa tulee olla 1 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vakuutettuja vähintään 300.

Finanssivalvonta voi erityisestä syystä myöntää vakuutettujen lukumäärää koskevia poikkeuksia tai pidentää 1 momentissa tarkoitettua määräaikaa enintään vuodella.

4 § Säännöt

Lisäeläkelaitoksella tulee olla säännöt, joissa on määrättävä:

1) toiminimi ja, jos se ilmaistaan kahdella tai useammalla kielellä, ilmaisut edellä tarkoitetuilla kielillä;

2) kotipaikkana oleva Suomen kunta ja, jos lisäeläkelaitoksen keskushallinto sijaitsee muualla kuin kotipaikassa, Suomen kunta, jossa keskushallinto sijaitsee;

3) harjoitettava eläkevakuutustoiminta;

4) toimintapiiri;

5) ketkä ovat eläkelaitoksessa vakuutettuja;

6) hallituksen jäsenten ja varajäsenten lukumäärä sekä toimikausi;

7) hallituksen jäsenille suoritettavan palkkion peruste;

8) tilintarkastajien ja varatilintarkastajien toimikausi;

9) miten vakuutetut tulevat järjestelyn osapuoliksi ja eroavat järjestelystä sekä millä perusteella vakuutettu voidaan erottaa;

10) etuudet, niiden suuruus tai määräytymisperuste;

11) etuuksien saamisen edellytykset ja suorittamisaika;

12) takaako eläkelaitos biometrisen riskin, sijoitustoiminnan tuoton tai etuuksien tason;

13) jos vakuutetut suorittavat vakuutusmaksuja, vakuutettujen vakuutusmaksun määräytyminen, suorittamisen ajankohdat ja viivästymisestä johtuvat seuraamukset;

14) jos vakuutetut maksavat vakuutusmaksuja, vakuutettujen oikeudesta keskeyttää maksujen suorittaminen;

15) maksuperusteisessa lisäeläkejärjestelyssä vakuutettujen oikeudesta valita ja vaihtaa sijoituskohteita;

16) onko maksuperusteisessa lisäeläkejärjestelyssä kertyneet varat ja niille laskettavat tuotot mahdollista siirtää toiseen vakuutuslaitokseen;

17) säilyttääkö ja missä määrin henkilö, jonka vakuutussuhde on päättynyt ennen eläkkeeseen tai muuhun etuuteen oikeuttavan tapahtuman sattumista, itse ja hänen edunsaajansa oikeuden eläkkeeseen tai muuhun etuuteen;

18) eläkelaitoksen varojen ja vastuiden jakautumisesta eläkelaitosta purettaessa.

Lisäksi säännöissä tulee olla:

1) tieto siitä, että vakuutetuilla ja heidän edunsaajillaan on oikeus lisäeläkkeeseen tai muuhun etuuteen työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 10 §:ssä tarkoitetussa liikkeen luovutustilanteessa;

2) tieto siitä, että eläkelaitos toimittaa vakuutetuille, eläkkeen- ja muun etuuden saajille ja edunsaajille 7 luvussa tarkoitetut tiedot, sekä tieto siitä, miten ja milloin tiedot toimitetaan;

3) tieto vakuutettujen, eläkkeen- ja muun etuudensaajien ja edunsaajien käytettävissä olevista oikeusturvakeinoista.

Lisäeläkekassan säännöissä tulee sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään määrätä:

1) miten kutsu kassankokoukseen toimitetaan;

2) miten osakkaiden äänioikeus ja äänimäärät jakautuvat kassankokouksessa;

3) jos kassalla on edustajisto, edustajiston jäsenten ja varajäsenten toimikausi ja valitsemistapa sekä jäsenille suoritettavan palkkion peruste;

4) miten osakaskohtainen vakuutusmaksu määräytyy ja seuraamukset maksun viivästymisestä;

5) miten osakas eroaa ja millä perusteella osakas voidaan erottaa kassasta.

Lisäeläkesäätiön säännöissä tulee sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, määrätä:

1) hallituksen jäsenten ja varajäsenten valitsemistapa;

2) noudattaako eläkesäätiö, jossa on useita osakkaita, kirjanpidossaan tasaavaa vai osakaskohtaista järjestelmää;

3) miten osakkaiden osuus 5 luvun 15 §:ssä tarkoitetusta ylikatteesta lasketaan tasaavaa kirjanpitojärjestelmää noudattavassa eläkesäätiössä.

5 § Sääntöjen vahvistaminen

Lisäeläkelaitoksen säännöille ja niiden muutoksille on haettava Finanssivalvonnan vahvistus. Hakemukseen on lisäeläkelaitosta perustettaessa liitettävä perustamissopimus, osakasluettelo ja selvitys siitä, että hallituksen jäsenet täyttävät 3 luvun 1 §:ssä säädetyt kelpoisuusvaatimukset sekä, jos laitokselle on valittu toimitusjohtaja, selvitys siitä, että toimitusjohtaja täyttää mainitussa pykälässä säädetyt vaatimukset.

Finanssivalvonnan on vahvistettava lisäeläkesäätiön säännöt tai niiden muutokset, jos säännöt ovat lainmukaiset.

Finanssivalvonnan on vahvistettava lisäeläkekassan säännöt ja niiden muutokset, jos säännöt ovat lainmukaiset eikä aiotun vakuutustoiminnan katsota vaarantavan alan tervettä kehitystä.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetun hakemuksen sisällöstä sekä hakemukseen liitettävistä selvityksistä ja asiakirjoista.

6 § Lisäeläkesäätiön eläkkeiden vähentäminen

Sen estämättä, mitä eläkesäätiö- ja eläkekassalain 2 luvun 15 §:ssä säädetään, jos lisäeläkesäätiön sääntöjen muutos tarkoittaa vakuutettujen eläkkeiden vähentämistä tai poistamista siltä osin kuin eläkkeet ovat karttuneet palveluksesta ennen muutosajankohtaa taikka eläkkeensaajien alkaneiden eläkkeiden tai heidän ja heidän edunsaajiensa vastaisten eläkkeiden vähentämistä tai poistamista, muutoksen vahvistamisen edellytyksenä on, että muutosta on kannattanut vähintään neljä viidesosaa hallituksen kokouksessa läsnä olevista jäsenistä. Lisäksi edellytyksenä on, että muutos on lisäeläkesäätiön toiminnan jatkamisen kannalta välttämätön tai että ne, joiden eläkkeiden alentamista tai poistamista päätös koskee, ovat antaneet tähän suostumuksensa.

Muutos on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välttämätön, jos lisäeläkesäätiö olisi asetettava selvitystilaan 12 luvun 2 §:n 2–6 kohdan perusteella, ellei muutosta tehtäisi.

Muutokseen, joka rajoittaa eläkkeen kasvua muutoksen jälkeen, ei sovelleta 1 ja 2 momenttia.

7 § Lisäeläkesäätiön etuuksien vähentämisessä noudatettavat yleiset periaatteet

Lisäeläkesäätiön eläkkeitä ja muita etuuksia 6 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vähennettäessä on kohtuullisessa määrin otettava huomioon lisäeläkesäätiön säännöissä määrätty etuoikeusjärjestys lisäeläkesäätiön varojen jakamisessa etuuden saajien kesken lisäeläkesäätiötä purettaessa sekä se, että etuuden saajien ryhmien asema suhteessa toisiinsa säilyy kohtuullisessa määrin samana. Eläkkeitä ja muita etuuksia ei saa vähentää eikä poistaa siltä osin kuin lisäeläkesäätiön vastuuvelka on katettu.

8 § Lisäeläkesäätiön etuuksien vähentäminen lakisääteisen eläketurvan muutosten johdosta

Sen estämättä, mitä 6 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 7 §:ssä säädetään, jos lakisääteisiä eläkkeitä ja muita etuuksia vähennetään tai rajoitetaan, lisäeläkesäätiön sääntöjen mukaisia eläkkeitä ja muita etuuksia voidaan vastaavasti vähentää tai rajoittaa muuttamalla lisäeläkesäätiön sääntöjä myös siten, ettei edellä tarkoitetuilla eläkkeillä ja muilla etuuksilla korvata lakisääteisiin eläkkeisiin ja muihin etuuksiin tehtyjä muutoksia.

9 § Lisäeläkekassan etuuksien vähentäminen

Sääntömuutosta, joka koskee etuuden pienentämistä, ei saa soveltaa vakuutustapahtumaan, joka on sattunut ennen muutoksen voimaantuloa. Uutena vakuutustapahtumana ei pidetä eläkkeen muuttamista vanhuuseläkkeeksi tai oikeuden syntymistä perhe-eläkkeen saamiseen eläkkeensaajan jälkeen.

Jos lisäeläkekassan sääntöjen muutos tarkoittaa vakuutettujen eläkkeiden vähentämistä tai poistamista siltä osin kuin eläkkeet ovat karttuneet palveluksesta ennen muutosajankohtaa, muutoksen vahvistamisen edellytyksenä on, että muutos on lisäeläkekassan toiminnan jatkamisen kannalta välttämätön tai että, ne joiden eläkkeiden alentamista tai poistamista päätös koskee, ovat antaneet tähän suostumuksensa. Sääntöjen muutos on edellä tarkoitetulla tavalla välttämätön, jos lisäeläkekassa olisi asetettava selvitystilaan 12 luvun 2 §:n 2–6 kohdan perusteella, ellei sääntömuutosta tehtäisi.

Lisäeläkekassan eläkkeiden ja muiden etuuksien vähentämisestä päättää kassankokous. Sen estämättä, mitä eläkesäätiö- ja eläkekassalain 2 luvun 15 §:ssä säädetään, päätös on pätevä, jos vakuutetut, osakkaat tai edustajiston jäsenet, joilla on vähintään kaksi kolmasosaa tai säännöissä määrätty suurempi äänimäärä kokouksessa edustetusta äänimäärästä, ovat sitä kannattaneet.

Sääntömuutokseen, joka rajoittaa etuuden kasvua muutoksen jälkeen, ei sovelleta 1 ja 2 momenttia.

10 § Lisäeläkelaitoksen keskushallinto

Lisäeläkelaitoksen keskushallinnon on sijaittava Suomessa. Keskushallinnon sijaintipaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa lisäeläkelaitoksen keskeiset strategiset päätökset tehdään.

3 luku. Johto ja hallintojärjestelmä

1 § Hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan kelpoisuus

Lisäeläkelaitoksen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden on oltava hyvämaineisia ja tehtävään sopivia. Lisäeläkelaitoksen hallituksen jäsenillä on yhdessä sekä toimitusjohtajalla yksin oltava riittävästi pätevyyttä, taitoa ja kokemusta lisäeläkelaitoksen järkevään ja vakaaseen johtamiseen ja hallinnointiin.

Vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty henkilö ei voi olla hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja.

Vähintään yhdellä hallituksen jäsenellä on oltava asuinpaikka ETA-valtiossa.

Mitä tässä pykälässä säädetään toiminnasta tosiasiallisesti vastaavista henkilöistä, sovelletaan myös hallituksen varajäseneen ja toimitusjohtajan sijaiseen.

2 § Hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan kelpoisuus pienessä lisäeläkelaitoksessa

Pienen lisäeläkelaitoksen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden on oltava hyvämaineisia. Heillä on oltava sellainen yleinen eläkevakuutustoiminnan tuntemus kuin pienen eläkelaitoksen toiminnan laatuun ja laajuuteen katsoen on tarpeellista. Jos pieni lisäeläkelaitos harjoittaa etuusperusteista lisäeläkevakuutustoimintaa, hallituksessa on myös oltava hyvä sijoitustoiminnan asiantuntemus.

Jos pienen lisäeläkelaitoksen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavilla henkilöillä ei ole 1 momentissa tarkoitettua eläkevakuutustoiminnan tai sijoitustoiminnan tuntemusta, heidän palveluksessaan on oltava riittävän päteviä ja kokeneita neuvonantajia.

Vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty henkilö ei voi olla hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja.

Vähintään yhdellä hallituksen jäsenellä on oltava asuinpaikka ETA-valtiossa.

Mitä tässä pykälässä säädetään toiminnasta tosiasiallisesti vastaavista henkilöistä, sovelletaan myös hallituksen varajäseneen ja toimitusjohtajan sijaiseen.

3 § Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuus

Finanssivalvonta voi pyytää toimittamaan sille selvityksen siitä, että toiminnasta tosiasiallisesti vastaavat henkilöt täyttävät 1 tai 2 §:ssä säädetyt vaatimukset.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetusta selvityksestä.

4 § Hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan esteellisyys

Lisäeläkelaitoksen toiminnasta tosiasiallisesti vastaava henkilö ei saa osallistua hänen ja eläkelaitoksen välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn. Hän ei myöskään saa osallistua eläkelaitoksen ja kolmannen välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn, jos hän on palvelussuhteessa kolmanteen, kolmantena olevan yhteisön tai säätiön toimitusjohtaja taikka sitä vastaavassa asemassa, hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä, taikka jos hänelle on odotettavissa sopimuksesta olennaista etua, joka saattaa olla ristiriidassa eläkelaitoksen edun kanssa.

Mitä tässä pykälässä säädetään sopimuksesta, sovelletaan vastaavasti muuhun oikeustoimeen sekä oikeudenkäyntiin ja muuhun puhevallan käyttämiseen.

5 § Hallintojärjestelmä

Lisäeläkelaitoksella on oltava tehokas hallintojärjestelmä, joka mahdollistaa toiminnan vakaan ja järkevän johtamisen ja hallinnoinnin ja joka on oikeassa suhteessa toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Hallintojärjestelmässä on otettava huomioon lisäeläkelaitoksen sijoituspäätösten vaikutukset ympäristöön, sosiaalisiin tekijöihin sekä hallintotapaan liittyviin tekijöihin. Hallintojärjestelmää on arvioitava säännöllisesti.

Lisäeläkelaitoksen organisaatiorakenteen on oltava tarkoituksenmukainen ja selkeä. Vastuualueet tulee jakaa ja erottaa asianmukaisesti toisistaan. Lisäeläkelaitoksella on oltava tehokas tiedonvälitysjärjestelmä.

6 § Keskeiset toiminnot

Lisäeläkelaitoksella on oltava keskeiset toiminnot. Lisäeläkelaitoksen keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden tulee voida hoitaa tehtävänsä tehokkaasti, puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja riippumattomasti. Yksi henkilö tai organisaatioyksikkö voi hoitaa useampaa kuin yhtä keskeistä toimintoa. Mitä edellä säädetään, ei sovelleta 9 §:ssä tarkoitettuun sisäisen tarkastuksen toimintoon, jonka tulee olla riippumaton muista keskeisistä toiminnoista.

Keskeistä toimintoa suorittavan henkilön tai organisaatioyksikön on oltava eri kuin sillä työnantajalla, joka vakuuttaa työntekijöitä tai muita henkilöitä lisäeläkelaitoksessa, samaa keskeistä toimintoa suorittava henkilö tai organisaatioyksikkö.

Sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, Finanssivalvonta voi lisäeläkelaitoksen hakemuksesta myöntää luvan suorituttaa keskeisiä toimintoja samalla henkilöllä tai organisaatioyksiköllä kuin edellä tarkoitettu työnantaja, jos lisäeläkelaitos antaa selvityksen siitä, kuinka se estää tai käsittelee eturistiriitoja lisäeläkelaitoksessa vakuuttavan työnantajan kanssa, ja jos lisäeläkelaitoksen toiminnan koko, luonne, laajuus ja monitahoisuus eivät muuta edellytä. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä tässä momentissa tarkoitetusta hakemuksesta.

7 § Keskeistä toimintoa suorittavan henkilön ilmoitusvelvollisuus

Keskeistä toimintoa suorittavan henkilön on ilmoitettava kaikki olennaiset havainnot vastuualueeltaan ja niiden johdosta antamansa suositukset toimenpiteiksi lisäeläkelaitoksen hallitukselle, joka päättää tarvittavista toimenpiteistä.

Keskeistä toimintoa suorittavan henkilön on, rajoittamatta oikeutta olla todistamatta itseään vastaan, ilmoitettava Finanssivalvonnalle, jos lisäeläkelaitoksen hallitus ei toteuta asianmukaisia ja oikea-aikaisia korjaavia toimia, kun keskeistä toimintoa suorittava henkilö tai organisaatioyksikkö on ilmoittanut lisäeläkelaitoksen hallitukselle havainneensa:

1) huomattavan riskin, ettei lisäeläkelaitos noudata merkittävää lakisääteistä vaatimusta, ja tämä voisi vaikuttaa merkittävästi vakuutettujen ja etuudensaajien etuihin;

2) toimintonsa suorittamisen yhteydessä lisäeläkelaitokseen tai sen toimintaan sovellettavan lain, asetuksen tai hallinnollisen määräyksen merkittävän aineellisen rikkomisen.

8 § Riskienhallintatoiminto ja riskienhallintajärjestelmä

Lisäeläkelaitoksella on oltava tehokas riskienhallintatoiminto, joka on oikeassa suhteessa lisäeläkelaitoksen kokoon ja organisaatioon sekä lisäeläkelaitoksen toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Riskienhallintatoiminnon on edistettävä riskienhallintajärjestelmän toimintaa.

Riskienhallintajärjestelmässä tulee olla strategioita, prosesseja ja menettelyjä lisäeläkelaitokseen ja sen lisäeläkejärjestelyihin kohdistuvien yksittäisten ja yhdistettyjen riskien sekä näiden keskinäisten yhteyksien säännöllistä tunnistamista, mittaamista, seurantaa, hallintaa ja ilmoittamista varten. Riskienhallintajärjestelmässä tulee olla menettelyjä riskeistä ja niiden keskinäisistä yhteyksistä ilmoittamiseksi lisäeläkelaitoksen hallitukselle.

Lisäeläkelaitoksen riskienhallintajärjestelmän tulee sopia yhteen lisäeläkelaitoksen organisaation ja päätöksentekoprosessin kanssa. Riskienhallintajärjestelmän tulee kattaa riskit, joita voi esiintyä lisäeläkelaitoksessa tai ulkoistettuja toimintoja hoitavissa palveluyrityksissä, ja sen tulee olla oikeassa suhteessa lisäeläkelaitoksen kokoon ja organisaatioon sekä lisäeläkelaitoksen toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Riskienhallintajärjestelmän on katettava vähintään seuraavat osa-alueet:

1) vakuutusliike ja varausten muodostaminen;

2) varojen ja velkojen hallinta;

3) sijoitukset, erityisesti johdannaiset, arvopaperistetut tuotteet ja vastaavat sitoumukset;

4) likviditeetti ja keskittymäriskin hallinta;

5) operatiivisten riskien hallinta;

6) vakuuttaminen ja muut riskienvähentämistekniikat;

7) sijoitussalkkua ja sen hoitoa koskevat ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja hallintotapaan liittyvät riskit ja niiden hallinta.

Jos vakuutetut ja etuudensaajat kantavat lisäeläkelaitoksen sääntöjen mukaisesti riskit, riskienhallintajärjestelmässä on tarkasteltava näitä riskejä myös vakuutettujen ja etuudensaajien kannalta.

9 § Sisäisen tarkastuksen toiminto

Lisäeläkelaitoksella on oltava tehokas sisäisen tarkastuksen toiminto. Sisäisen tarkastuksen on arvioitava, ovatko sisäinen valvontajärjestelmä, hallintojärjestelmän muut osatekijät ja ulkoistetut toiminnot riittäviä ja tehokkaita. Sisäisen tarkastuksen toiminnon tulee olla oikeassa suhteessa lisäeläkelaitoksen kokoon ja organisaatioon sekä lisäeläkelaitoksen toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen.

10 § Aktuaaritoiminto

Jos lisäeläkelaitos itse takaa biometrisen riskin, sijoitustoiminnan tuoton tai etuuksien tason, sillä on oltava tehokas aktuaaritoiminto, joka:

1) koordinoi ja valvoo vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaa;

2) arvioi vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettävien menetelmien ja mallien sekä näitä varten tehtyjen olettamien asianmukaisuuden;

3) arvioi vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettyjen tietojen riittävyyden ja laadun;

4) vertaa vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaa varten tehtyjä olettamia kokemusperäisiin tietoihin;

5) ilmoittaa lisäeläkelaitoksen hallitukselle vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan luotettavuudesta ja asianmukaisuudesta;

6) antaa lausunnon lisäeläkelaitoksen yleisestä vakuutuspolitiikasta, jos sillä on käytössä tällainen politiikka;

7) antaa lausunnon lisäeläkelaitoksen vakuutusjärjestelyjen asianmukaisuudesta, jos sillä on käytössä tällaisia järjestelyjä;

8) edistää riskienhallintajärjestelmän tehokasta täytäntöönpanoa.

11 § Riskienarviointi

Lisäeläkelaitoksen on tehtävä riskienarviointi, joka on oikeassa suhteessa lisäeläkelaitoksen kokoon ja organisaatioon sekä lisäeläkelaitoksen toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Riskienarviointi on kirjattava. Riskienarviointi on tehtävä vähintään kolmen vuoden välein tai viipymättä, kun lisäeläkelaitoksen tai sen hallinnoimien lisäeläkejärjestelyjen riskiprofiilissa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Jos tietyn lisäeläkejärjestelyn riskiprofiili muuttuu merkittävästi, riskienarviointi voidaan rajoittaa mainittuun lisäeläkejärjestelyyn. Riskienarviointi on otettava huomioon lisäeläkelaitoksen strategisissa päätöksissä.

Riskienarviointiin on sisällyttävä:

1) kuvaus siitä, kuinka riskienarviointi on sisällytetty lisäeläkelaitoksen johto-, hallinnointi- ja päätöksentekoprosesseihin;

2) arviointi riskienhallintajärjestelmän tehokkuudesta;

3) kuvaus siitä, kuinka lisäeläkelaitos estää eturistiriidat lisäeläkelaitoksessa vakuuttavan työnantajan kanssa, jos lisäeläkelaitos ulkoistaa keskeisiä toimintoja edellä tarkoitetulle työnantajalle 6 §:n 3 momentin mukaisesti;

4) arviointi lisäeläkelaitoksen kokonaisrahoitustarpeesta ja tervehdyttämissuunnitelmasta, jos lisäeläkelaitoksella on tervehdyttämissuunnitelma;

5) arviointi vakuutetuille ja etuudensaajille aiheutuvista riskeistä, jotka liittyvät heidän eläke-etuuksiensa maksatukseen, sekä korjaavien toimien tehokkuudesta ottaen huomioon indeksointimekanismit ja kertyneiden etuuksien vähentämismekanismit mukaan lukien, missä määrin ja millä ehdoilla kertyneitä eläke-etuuksia voidaan vähentää ja kuka vähennyksen toteuttaa;

6) laadullinen arviointi mekanismeista, joilla suojataan eläke-etuuksia mukaan lukien lisäeläkelaitosta tai vakuutettuja ja etuudensaajia hyödyttävät takeet, sopimukset ja muu lisäeläkelaitoksessa vakuuttavan työnantajan antama taloudellinen tuki, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY soveltamisalaan kuuluvan vakuutusyrityksen antama vakuutus tai jälleenvakuutus tai eläkkeiden suojajärjestelmä;

7) laadullinen arviointi operatiivisista riskeistä;

8) kun ympäristö, sosiaaliset ja hallintotapaan liittyvät tekijät otetaan huomioon sijoituspäätöksissä, arviointi uusista tai kehittymässä olevista riskeistä mukaan lukien arviointi ilmastonmuutokseen, luonnonvarojen käyttöön ja ympäristöön liittyvistä riskeistä sekä sosiaalisista riskeistä ja sääntelyn muuttumisen aiheuttamaan omaisuuserien arvonalenemiseen liittyvistä riskeistä.

Riskienarvioinnin soveltamiseksi lisäeläkelaitoksella on oltava käytössä menetelmät, joilla tunnistetaan ja arvioidaan riskejä, joille se on altistunut tai saattaa altistua lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ja joilla saattaa olla vaikutusta lisäeläkelaitoksen kykyyn huolehtia velvoitteistaan.

Edellä 3 momentissa tarkoitettujen menetelmien tulee olla oikeassa suhteessa lisäeläkelaitoksen toimintoihin sisältyvien riskien suuruuteen, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Käytetyt menetelmät on selostettava lisäeläkelaitoksen riskienarvioinnissa.

Lisäeläkelaitoksen on toimitettava Finanssivalvonnalle yhteenveto riskienarvioinnista. Finanssivalvonnalle toimitettavassa yhteenvedossa tulee olla ainakin riskienarvioinnin tulokset ja kuvaus riskienarvioinnissa käytetyistä menetelmistä.

12 § Toimintaperiaatteet, sisäisen valvonnan järjestelmä ja varautumissuunnitelma

Lisäeläkelaitoksen on vahvistettava riskienhallinnan, sisäisen tarkastuksen, tarvittaessa aktuaaritoiminnan ja ulkoistetun toiminnan järjestämistä koskevat kirjalliset toimintaperiaatteet ja sovellettava niitä. Lisäeläkelaitoksen hallituksen on hyväksyttävä toimintaperiaatteet ennakolta sekä tarkasteltava niitä vähintään kolmen vuoden välein. Toimintaperiaatteet on mukautettava asianomaisen toiminnon tai alan merkittäviin muutoksiin.

Lisäeläkelaitoksella on oltava tehokas sisäisen valvonnan järjestelmä, joka kattaa hallinto- ja kirjanpitomenettelyt, sisäisen valvonnan periaatteet sekä asianmukaiset raportointijärjestelmät lisäeläkelaitoksen kaikilla organisaatiotasoilla.

Lisäeläkelaitoksen tulee tarkoituksenmukaisin ja oikeasuhteisin toimenpitein varmistaa toimintansa jatkuvuus ja säännöllisyys sekä laatia varautumissuunnitelma.

13 § Keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden kelpoisuus

Lisäeläkelaitoksen keskeisiä toimintoja suorittavien henkilöiden sekä niiden henkilöiden tai yksiköiden, joille on ulkoistettu keskeinen toiminto, tulee olla hyvämaineisia ja tehtävään sopivia. Vajaavaltainen, konkurssissa oleva tai liiketoimintakieltoon määrätty ei voi olla keskeistä toimintoa suorittava henkilö.

Sopivuutta koskevalla vaatimuksella tarkoitetaan, että:

1) keskeisiä sisäisen tarkastuksen toimintoja suorittavilla henkilöillä on riittävästi ammatillista pätevyyttä, taitoa ja kokemusta tarkastuksen asianmukaiseen suorittamiseen;

2) keskeisiä aktuaaritoimintoja suorittavilla henkilöillä on riittävästi ammatillista pätevyyttä, taitoa ja kokemusta aktuaaritoimintojen asianmukaiseen suorittamiseen;

3) muita keskeisiä toimintoja suorittavilla henkilöillä on riittävästi pätevyyttä, taitoa ja kokemusta hoitamansa keskeisen toiminnon asianmukaiseen suorittamiseen.

Finanssivalvonta voi pyytää toimittamaan sille selvityksen siitä, että 1 momentissa tarkoitetut henkilöt täyttävät tässä pykälässä säädetyt vaatimukset.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 3 momentissa tarkoitetusta selvityksestä.

14 § Toiminnan ulkoistaminen

Lisäeläkelaitos voi ulkoistaa toimintaansa palveluyrityksille, jotka toimivat lisäeläkelaitoksen puolesta.

Keskeisiä toimintoja tai muita tehtäviä ei saa ulkoistaa tavalla, joka johtaa:

1) lisäeläkelaitoksen hallintojärjestelmän laadun heikkenemiseen;

2) operatiivisen riskin kohtuuttomaan kasvamiseen;

3) Finanssivalvonnan valvontamahdollisuuksien heikkenemiseen;

4) vakuutetuille ja etuudensaajille tarjottavan jatkuvan ja tyydyttävän palvelun heikkenemiseen.

Lisäeläkelaitos on toiminnan ulkoistamisesta huolimatta vastuussa kaikista sitä koskevien säädösten ja määräysten mukaisista velvoitteista. Lisäeläkelaitoksen on varmistettava ulkoistetun toiminnan moitteettomuus palveluyrityksen valintamenettelyn ja jatkuvan seurannan avulla.

Lisäeläkelaitoksen toiminnan ulkoistamisesta on tehtävä kirjallinen sopimus, jossa määritetään selkeästi lisäeläkelaitoksen ja palveluyrityksen oikeudet ja velvollisuudet.

15 § Ulkoistamisilmoitus

Lisäeläkelaitoksen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle hyvissä ajoin etukäteen aikomuksestaan ulkoistaa toimintojaan. Jos ulkoistaminen koskee lisäeläkelaitoksen keskeisiä toimintoja, johtamista tai hallinnointia, lisäeläkelaitoksen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle ulkoistamisesta ennen sitä koskevan sopimuksen voimaantuloa. Lisäeläkelaitoksen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle myös ulkoistettuun toimintoon liittyvistä merkittävistä muutoksista. Finanssivalvonnalla on oikeus ilman aiheetonta viivytystä saada lisäeläkelaitokselta ja palveluyritykseltä tietoja ulkoistetuista toiminnoista.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta.

16 § Palkka- ja palkkiopolitiikka

Lisäeläkelaitokselle on oltava palkka- ja palkkiopolitiikka, jota sovelletaan sen toiminnasta tosiasiallisesti vastaaviin henkilöihin, keskeisten toimintojen suorittajiin ja muihin henkilöstöryhmiin, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus lisäeläkelaitoksen riskiprofiiliin.

Palkka- ja palkkiopolitiikkaa on sovellettava myös lisäeläkelaitoksen ulkoistettua toimintaa hoitaviin palveluyrityksiin, jos ne eivät kuulu seuraavien direktiivien soveltamisalaan:

1) siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY;

2) vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY;

3) vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU;

4) oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU;

5) rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU.

Palkka- ja palkkiopolitiikan tulee olla oikeassa suhteessa lisäeläkelaitoksen kokoon ja organisaatioon sekä lisäeläkelaitoksen toiminnan kokoon, luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen.

Palkka- ja palkkiopolitiikan vahvistamisen, täytäntöönpanon ja ylläpidon on sovittava yhteen lisäeläkelaitoksen toiminnan, riskiprofiilin, tavoitteiden, pitkän aikavälin etujen, rahoitusvakauden ja suorituskyvyn kanssa. Palkka- ja palkkiopolitiikka ei saa kannustaa riskinottoon, joka on ristiriidassa lisäeläkelaitoksen riskiprofiilin tai sääntöjen kanssa.

Lisäeläkelaitoksen on vahvistettava palkka- ja palkkiopolitiikan yleiset periaatteet, joiden ajantasaisuutta on tarkasteltava vähintään kolmen vuoden välein. Lisäeläkelaitos vastaa palkka- ja palkkiopolitiikan täytäntöönpanosta ja sen tulee hallinnoida sekä valvoa palkkoja ja palkkioita selkeästi, läpinäkyvästi ja tehokkaasti. Lisäeläkelaitoksen on säännöllisesti julkistettava merkitykselliset tiedot palkka- ja palkkiopolitiikastaan, jollei luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 toisin säädetä. Lisäeläkelaitoksen palkka- ja palkkiopolitiikan on:

1) tuettava lisäeläkelaitoksen turvaavaa, varovaista ja tehokasta johtamista ja hallinnointia;

2) vastattava lisäeläkelaitoksen hallinnoimien lisäeläkejärjestelyjen vakuutettujen ja etuudensaajien pitkän aikavälin etuja;

3) sisällettävä toimenpiteitä, joilla pyritään välttämään eturistiriidat;

4) oltava johdonmukainen moitteettoman ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa.

17 § Selvitys muun ETA-valtion kuin Suomen kansalaisen kelpoisuudesta

Jos Finanssivalvonta vaatii 1 tai 13 §:ssä tarkoitetulta henkilöltä selvityksen siitä, että hän täyttää mainituissa pykälissä säädetyt vaatimukset tai siitä että hän ei ole ollut konkurssissa, Finanssivalvonnan on hyväksyttävä muun ETA-valtion kuin Suomen kansalaiselta selvitykseksi vastaavat asiakirjat kuin Suomen kansalaiselta.

Finanssivalvonnan on myös hyväksyttävä 1 momentissa tarkoitetuksi selvitykseksi tuomioistuimen antama rekisteriote tai, jos tällaista ei ole saatavissa, vastaava asiakirja, jonka toimivaltainen oikeus- tai hallintoviranomainen on antanut siinä ETA-valtiossa, jonka kansalainen 1 tai 13 §:ssä tarkoitettu henkilö on. Jos edellä tarkoitettua asiakirjaa ei ole saatavissa, Finanssivalvonnan on hyväksyttävä selvitykseksi vakuutus, jonka 1 tai 13 §:ssä tarkoitettu henkilö on antanut Finanssivalvonnalle tai toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle tai notaarille siinä ETA-valtiossa, jonka kansalainen hän on. Edellä tarkoitetun oikeus- tai hallintoviranomaisen tai notaarin on todistettava vakuutus oikeaksi.

Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, Finanssivalvonnan on hyväksyttävä selvitykseksi siitä, että toisen ETA-valtion kuin Suomen kansalainen ei ole ollut konkurssissa, hänen toisen ETA-valtion kuin Suomen toimivaltaiselle viranomaiselle tai ammatti- tai toimialajärjestölle asiasta antama kirjallinen vakuutus.

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetut asiakirjat on esitettävä kolmen kuukauden kuluessa niiden myöntämispäivästä.

18 § Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 5 §:ssä tarkoitetusta hallintojärjestelmästä, 8 §:ssä tarkoitetusta riskienhallintatoiminnoista ja riskienhallintajärjestelmästä sekä 12 §:ssä tarkoitetusta sisäisen valvonnan järjestelmästä.

4 luku. Tilinpäätös, toimintakertomus ja tilintarkastus

1 § Tasaava tai osakaskohtainen kirjanpito lisäeläkesäätiössä

Lisäeläkesäätiön on laadittava kirjanpitonsa osakaskohtaista järjestelmää noudattaen, ellei Finanssivalvonta ole myöntänyt lisäeläkesäätiölle lupaa noudattaa kirjanpidossaan tasaavaa järjestelmää.

Osakaskohtaisessa järjestelmässä kirjanpito on laadittava siten, että siitä käyvät selville kunkin lisäeläkesäätiöön kuuluvan osakkaan osalta erikseen tuloslaskelmaan ja taseeseen päättyvät erät. Osakkaan lisäeläkesäätiölle antamat varat on katsottava kyseisen osakkaan hyväksi.

Tasaavassa järjestelmässä lisäeläkesäätiölle suoritettava vakuutusmaksu jaetaan kunkin osakkaan hyväksi lisäeläkesäätiön säännöissä määrätyllä tavalla. Osakkaan vastuuvelan katteena on osakkaan vastuuvelkaa vastaava suhteellinen osa lisäeläkesäätiön varoista.

2 § Tilinpäätös ja toimintakertomus

Lisäeläkelaitoksen on laadittava ja julkistettava vuositilinpäätös ja toimintakertomus, joissa otetaan huomioon jokainen sen hallinnoima lisäeläkejärjestely sekä tarvittaessa kunkin lisäeläkejärjestelyn tilinpäätös ja toimintakertomus. Vuositilinpäätöksen ja toimintakertomuksen on annettava oikea ja riittävä kuva lisäeläkelaitoksen varoista, vastuista ja rahoitusasemasta, ja siinä on esitettävä merkittävät sijoitukset. Vuositilinpäätöksen ja toimintakertomuksen tietojen tulee olla keskenään yhtäpitäviä, kattavia ja selkeitä sekä lisäeläkelaitoksen hallituksen ja tilintarkastajan asianmukaisesti hyväksymiä.

3 § Taseeseen merkittävät erät

Lisäeläkelaitoksen taseeseen merkitään:

1) rahat ja muut kuin taseessa sijoituksiksi merkittävät saamiset nimellisarvoon, kuitenkin enintään todennäköiseen arvoon;

2) vastuuvelka 5 luvun säännöksiä noudattaen laskettuun arvoon;

3) muut velat nimellisarvoon tai, jos velka on indeksiin taikka muuhun vertailuperusteeseen sidottu, muuttuneen vertailuperusteen mukaiseen nimellisarvoa korkeampaan arvoon.

Jos kulukirjaus, joka on tehty 1 momentin 1 kohdan perusteella, osoittautuu viimeistään tilikauden päättymispäivänä aiheettomaksi, se on kirjattava kulukirjauksen oikaisuksi.

4 § Sijoitussidonnaisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan katteen arvostaminen

Sijoitussidonnaisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan katteena olevat sijoitukset esitetään taseessa erikseen arvostettuina käypään arvoon. Käyvän arvon muutos merkitään tuotoksi tai kuluksi tuloslaskelmaan.

Omaisuuden siirrot sijoitusten ja sijoitussidonnaisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan katteena olevien sijoitusten välillä tapahtuvat käyvillä arvoilla.

5 § Tilintarkastajan valinta

Lisäeläkelaitoksessa on oltava vähintään yksi tilintarkastuslaissa (1141/2015) tarkoitettu tilintarkastaja.

Tilintarkastajan valitsee lisäeläkesäätiössä hallitus ja lisäeläkekassassa kassankokous.

5 luku. Vastuuvelka, vakuutusmaksut ja vakavaraisuus

1 § Vastuuvelka

Lisäeläkelaitoksen sääntöjen mukaisista sitoumuksista aiheutuva vastuu kirjataan vastuuvelaksi, jonka muodostavat vakuutusmaksuvastuu ja korvausvastuu.

Lisäeläkelaitoksen vastuuvelan on vastattava jatkuvasti sen sääntöjen mukaisten lisäeläkejärjestelyjen yhteenlaskettuja rahoituksellisia sitoumuksia. Lisäeläkelaitoksen vakuutusmatemaatikon on laskettava vastuuvelka vuosittain.

2 § Vakuutusmaksuvastuu

Etuusperusteisen lisäeläkejärjestelyn vakuutusmaksuvastuun on vastattava tulevista vakuutustapahtumista johtuvien suoritusten pääoma-arvoa, jota laskettaessa eläkkeen tai muun etuuden katsotaan karttuvan suoraviivaisesti eläkkeeseen oikeuttavalta ajalta eläkeiän täyttämiseen mennessä. Vakuutusmaksuvastuun on kuitenkin oltava vähintään saman suuruinen kuin se olisi, jos henkilö olisi lakannut olemasta 1 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työ- tai virkasuhteessa taikka muussa palvelussuhteessa osakkaaseen taikka osakkaan lähettämä työntekijä taikka lakannut kuulumasta osakkaan johtoon tilinpäätöshetkellä.

Lisäeläkelaitoksella voi olla indeksikorotusvastuu, jota saa käyttää tulevien korotusten lisäksi ainoastaan laskuperusteiden muuttamisesta aiheutuneen vastuuvelan kasvun peittämiseen. Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä indeksikorotusvastuun käyttämisestä.

Muun maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn kuin sijoitussidonnaisen lisäeläkejärjestelyn vakuutusmaksuvastuu on maksettujen vakuutusmaksujen ja vakuutukselle hyvitettyjen muiden tuottojen yhteismäärä vähennettynä vakuutusturvan ylläpitämisestä ja vakuutuksen hoitamisesta perityillä kuluilla. Sijoitussidonnaisen lisäeläkejärjestelyn vakuutusmaksuvastuun on vastattava vastuuvelan katteena olevan omaisuuden käypää arvoa.

3 § Korvausvastuu

Korvausvastuun on vastattava sattuneiden vakuutustapahtumien johdosta suoritettavia maksamatta olevia korvausmääriä ja muita määriä. Lisäeläkekassalla voi olla korvausvastuuseen luettava runsasvahinkoisten vuosien varalta vastuuopillisesti laskettava erä (tasoitusmäärä).

4 § Vastuuvelan laskuperusteet

Lisäeläkelaitoksella on oltava laskuperusteet vastuuvelan määrittelemiselle.

Vastuuvelan laskennassa käytettävät kuolemaan, eliniänodotukseen ja työkyvyttömyyteen liittyvät oletukset ja muut muuttujat on valittava varovaisuutta noudattaen. Vakuutusmatemaattisten menetelmien tulee olla samoja tilikaudesta toiseen, ellei muuttamiseen ole perusteltua syytä. Niiden muuttaminen voi olla perusteltua, jos olettamusten perusteena oleva lainsäädäntö, väestörakenne tai taloudellinen tilanne muuttuu.

Jos lisäeläkekassan vastuuvelan laskuperusteita muutetaan, perusteita on sovellettava myös niihin henkilöihin, jotka ovat olleet vakuutettuina ennen muutosta, jollei heitä varten laadita eri laskuperusteita. Jos lisäeläkesäätiön vastuuvelan laskuperusteita muutetaan, perusteita on sovellettava kaikkiin vakuutettuihin.

Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä turvaavuuden ja varovaisuuden noudattamisesta laskuperusteissa ja laskuperusteiden sisällöstä sekä vastuuvelan laskennassa käytettävien muuttujien valinnasta ja oletuksista.

5 § Vastuuvelan laskennassa käytettävä korko

Lisäeläkelaitoksen on valittava vastuuvelan laskennassa käytettävä korko varovaisuutta noudattaen.

Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä vastuuvelan laskennassa käytettävän koron enimmäismäärästä. Finanssivalvonnan on enimmäiskorkoa määrätessään otettava huomioon:

1) korkealaatuisten joukkovelkakirjalainojen, valtion joukkovelkakirjalainojen, Euroopan vakausmekanismin joukkovelkakirjalainojen, Euroopan investointipankin joukkovelkakirjalainojen tai Euroopan rahoitusvakausvälineen joukkovelkakirjalainojen markkinatuotto;

2) lisäeläkelaitosten lisäeläketoimintaa vastaavien varojen yleinen tuottotaso.

Finanssivalvonta voi antaa lisäeläkelaitokselle hakemuksesta luvan käyttää vastuuvelan laskennassa 2 momentissa tarkoitettua enimmäiskorkoa korkeampaa korkoa lisäeläkkeiden vastuuvelkaa kattavan omaisuuden tuottotason mukaan tekemällä siitä turvaavuuden kannalta riittävä vähennyksen. Tällöin on otettava huomioon myös tulevien maksujen sijoittamisesta saatavien tuottojen taso. Tuottotasoa korjataan tulevien sijoitusten tuottoa vastaavaksi siltä osin kuin lisäeläkkeiden vastuuvelkaa kattavien sijoitusten kesto on lyhyempi kuin edellä mainitun vastuuvelan kesto.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 3 momentissa tarkoitetusta hakemuksesta.

6 § Maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn laskuperusteet

Lisäeläkelaitoksella on oltava maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn osalta laskuperusteet:

1) suoritetuista vakuutusmaksuista johtuvan vakuutusturvan määrälle;

2) määrälle, jonka vakuutettu voi siirtää toiseen lisäeläketurvaa järjestävään laitokseen, jos järjestelyyn sisältyy siirto-oikeus;

3) vapaakirjalle, joka vastaa vakuutetun omia maksuosuuksia vastaavaa osaa kertyneistä varoista.

7 § Vapaakirjan laskuperusteet

Jos joku voi lisäeläkelaitoksen sääntöjen mukaan saada vapaakirjan, lisäeläkelaitoksella on oltava laskuperusteet vapaakirjan määrittelemiselle.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös maksuperusteiseen lisäeläkejärjestelyyn.

Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä vapaakirjan määrittämisessä noudatettavista laskuperusteista.

8 § Lisäeläkekassan laskuperusteet

Lisäeläkekassalla on oltava laskuperusteet etuusperusteisen lisäeläkejärjestelyn vakuutusmaksun määräämiseksi. Vakuutusmaksun laskuperusteet on ilmoitettava Finanssivalvonnalle.

9 § Vakuutettujen ja eläkkeensaajien etujen turvaaminen

Tässä luvussa tarkoitetut laskuperusteet on laadittava vakuutettujen ja eläkkeensaajien edut turvaavalla tavalla.

10 § Vakuutustekninen katevajaus

Jos lisäeläkelaitoksen vastuuvelan laskuperusteita muutetaan lainsäädännön, väestörakenteen tai taloudellisen tilanteen muuttumisen johdosta siten, että uusien perusteiden mukainen vastuuvelka on vanhojen perusteiden mukaista suurempi, Finanssivalvonta voi myöntää lisäeläkelaitokselle luvan merkitä edellä tarkoitettujen vastuuvelkojen erotus taseeseen vastaavien puolelle vastuuvajauksena (katevajaus), jos lisäeläkelaitoksen varat eivät riittäisi uusien perusteiden mukaisen vastuuvelan kattamiseen.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun luvan myöntämisen edellytyksenä on, että lisäeläkelaitos laatii suunnitelman katevajauksen kuolettamiseksi määräajassa, joka saa olla enintään kymmenen vuotta. Luvan myöntämisen ja edellä tarkoitetun määräajan pituuden tulee perustua lisäeläkelaitoksen arvioituun vakuutusteknisen katevajauksen kuolettamisesta aiheutuvaan keskimääräiseen maksutason korotukseen. Suunnitelman on oltava osakkaiden, vakuutettujen sekä eläkkeen- ja edunsaajien saatavilla.

Suunnitelmassa on otettava huomioon lisäeläkelaitoksen varojen ja vastuiden vastaavuus, riskiprofiili, maksuvalmiussuunnitelma, eläke-etuuksien saamiseen oikeutettujen vakuutettujen ikärakenne, perusteilla olevat lisäeläkejärjestelyt sekä rahastoimattomien ja osittain rahastoimattomien lisäeläkejärjestelyjen muuttaminen täysin rahastoiduiksi.

Jos lisäeläkejärjestely puretaan 1 momentissa tarkoitetun määräajan kuluessa, lisäeläkelaitoksen on ilmoitettava siitä Finanssivalvonnalle. Lisäeläkelaitoksen on laadittava suunnitelma purettavan lisäeläkejärjestelyn vastuiden ja varojen siirtämiseksi toiselle lisäeläketoimintaa harjoittavalle lisäeläkelaitokselle tai vakuutusyhtiölle. Suunnitelma on toimitettava Finanssivalvonnalle. Suunnitelman pääsisällön on oltava vakuutettujen saatavilla.

11 § Vakuutusmaksut lisäeläkesäätiössä

Osakkaan on suoritettava vakuutusmaksuja tai asetettava vastuuvelan katteeksi hyväksyttäviä vakuuksia vastuuvajauksen täyttämiseksi vuosittain vähintään siten, että ne yhdessä lisäeläkesäätiön muiden varojen ja vakuuksien kanssa riittävät 6 luvun 5 §:ssä tarkoitetun vastuuvelan kattamiseen. Jos lisäeläkesäätiön varat eivät riitä vastuuvelan ja muiden vastuiden kattamiseen, erotus merkitään taseen vastaavien puolelle vastuuvajauksena.

Vakuutusmaksuja on aina kuitenkin suoritettava rahana vähintään määrä, joka tarvitaan lisäeläkelaitoksen maksuvalmiuden ylläpitämiseen.

12 § Varautuminen korvausmenon vaihteluun

Lisäeläkekassan on jälleenvakuutuksella tai muulla tavoin järjestettävä toimintansa siten, että syntyy vakuutettuja etuja turvaava suhde korvausmenojen todennäköisen vaihtelun ja lisäeläkekassan vastuukyvyn välillä.

13 § Lisäeläkekassan vararahasto

Lisäeläkekassalla on oltava vararahasto, jota tulee vuosittain kartuttaa vähintään 20 prosentilla tilinpäätöksen osoittamasta ylijäämästä. Kun vararahasto on vähintään yhtä suuri kuin tilikauden ja kahden edellisen tilikauden maksutulon keskimäärä, siirto vararahastoon ei ole enää pakollinen.

Vararahastoa saadaan alentaa kassankokouksen päätöksen mukaisesti ainoastaan vahvistetun taseen osoittaman alijäämän kattamiseksi.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, Finanssivalvonta voi hakemuksesta antaa kassalle luvan erityisistä syistä alentaa vararahaston määrää.

Lisäeläkekassalla voi olla myös muita rahastoja, joita kartutetaan ja käytetään säännöissä määrätyllä tavalla.

14 § Tilinpäätöksen alijäämän kattaminen lisäeläkekassassa

Jos lisäeläkekassan tilinpäätös osoittaa alijäämää, alijäämän kattamiseen tulee käyttää ensin ylijäämä edellisiltä tilikausilta ja sitten 13 §:n mukaiset rahastot ja perustamispääoma. Jollei alijäämää saada katetuksi, on niille, jotka tilikauden aikana ovat olleet velvollisia suorittamaan maksuja kassalle, viipymättä määrättävä lisämaksu, jos kassan säännöissä on lisämaksun suorittamiseen velvoittava määräys. Lisämaksun tulee olla suhteellinen tilikaudelta suoritettavaan maksuun ja enintään sen suuruinen. Lisämaksu saa ylittää puuttuvan määrän enintään 20 prosentilla.

Jollei maksuvelvollinen määräaikana suorita hänelle määrättyä lisämaksua, se on viipymättä pantava ulosottotoimin perittäväksi. Jollei lisämaksua saada perityksi, puuttuva määrä on, siinä määrin kuin sen periminen vielä on tarpeen, jaettava toisten maksuvelvollisten maksettavaksi ottaen kuitenkin huomioon 1 momentissa tarkoitettu rajoitus.

Lisämaksu viivästyskorkoineen on suoraan ulosottokelpoinen. Sen perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007).

15 § Pysyvän ylikatteen palauttaminen osakkaille

Jos lisäeläkelaitoksen 6 luvun säännösten ja sen nojalla annettujen määräysten mukaisten varojen tilinpäätöksen yhteydessä arvioidaan pysyvästi kattavan vastuuvelan määrän ja varojen kokonaisuudessaan ylittävän lisäeläkelaitoksen vastuuvelan ja muiden velkojen määrän, erotusta vastaavat varat saadaan Finanssivalvonnan luvalla palauttaa osakkaille vakuutusteknisten vastuuvelkojen mukaisessa suhteessa.

Jos lisäeläkesäätiö noudattaa tasaavaa kirjanpitojärjestelmää, 1 momentissa tarkoitetut erotusta vastaavat varat palautetaan osakkaille säätiön säännöissä määrätyin osuuksin siten, että osakkaiden on samanaikaisesti vastaanotettava palautettavat varat.

Siltä osin kuin 1 momentissa tarkoitettu erotus on karttunut vakuutettujen suorittamista maksuista, palautusta osakkaalle ei saa tehdä.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, että ylikatetta arvioitaessa katteeseen kuuluvien varojen arvo lasketaan tiettyjen omaisuuslajien osalta käyvästä arvosta poikkeavasti.

16 § Maksuosuuksien eriyttäminen maksuperusteisessa lisäeläkejärjestelyssä ja vapaakirja

Jos vakuutetut osallistuvat maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn rahoittamiseen, lisäeläkelaitoksen vastaanottamat vakuutusmaksut on eriteltävä osakkaan ja vakuutettujen maksuosuuksiin.

Jos vakuutettu lakkaa olemasta maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn osapuoli ennen vakuutustapahtuman sattumista, hänelle on annettava vapaakirjana vähintään hänen omia maksuosuuksiaan vastaava osuus kertyneistä varoista.

17 § Ylikatteen siirtäminen lisäeläkelaitoksen osastojen välillä

Jos lisäeläkelaitoksen etuusperusteista lisäeläkejärjestelyä hoitavan osaston varojen arvioidaan tilinpäätöksen yhteydessä pysyvästi ylittävän tämän toiminnan vastuuvelan ja muiden velkojen määrän, erotusta vastaavat varat voidaan siirtää kyseisestä osastosta maksuperusteista lisäeläkejärjestelyä hoitavaan osastoon. Edellytyksenä on lisäksi, että maksuperusteista lisäeläkejärjestelyä rahoittava osakas vastaa kyseisen etuusperusteista lisäeläkejärjestelyä hoitavan osaston riskeistä ja että osastolle, jolta varoja siirretään, ei jää vastuuvajausta.

18 § Vakavaraisuuspääoma

Jos lisäeläkelaitos takaa itse biometrisen riskin, sijoitustoiminnan tuoton tai etuuksien tason, sillä on jatkuvasti oltava vakuutusteknisen vastuuvelan lisäksi riittävästi omia varoja, joilla se pystyy täyttämään 19–24 §:n mukaisesti eri vakuutusluokkien osalta yhteenlasketun vähimmäismäärää koskevan vaatimuksen (omien varojen vähimmäismäärä).

Omien varojen on oltava riskityypin ja varojen rakenteen mukaiset kaikkien lisäeläkejärjestelyjen osalta. Varoja ei saa sitoa ennakoituihin vastuisiin.

Lisäeläkelaitoksen 1 momentissa tarkoitettuihin omiin varoihin luetaan seuraavat erät:

1) lisäeläkekassan maksettu pohjarahasto ja maksettu takuupääoma;

2) vararahasto ja muut rahastot;

3) tilikauden ja edellisten tilikausien ylijäämistä kertynyt oma pääoma;

4) kirjanpitolain 5 luvun 12 §:n 1 momentin nojalla taseeseen merkitty poistoero ja mainitun luvun 15 §:ssä tarkoitetut vapaaehtoiset varaukset;

5) lisäeläkelaitoksen hakemuksesta ja Finanssivalvonnan suostumuksella taseen omaisuuden käypien arvojen ja kirjanpitoarvojen positiivinen erotus siltä osin kuin sitä ei voida pitää luonteeltaan poikkeuksellisena;

6) 5 momentissa säädetyin rajoituksin, lisäeläkekassan hakemuksesta ja Finanssivalvonnan suostumuksella puolet maksamatta olevasta pohjarahaston ja takuupääoman yhteismäärästä, kun 25 prosenttia pohjarahaston ja takuupääoman yhteismäärästä on maksettu;

7) 5 momentissa säädetyin rajoituksin, lisäeläkesäätiön hakemuksesta ja Finanssivalvonnan suostumuksella puolet maksamatta olevasta peruspääoman määrästä, kun 25 prosenttia lisäeläkesäätiön peruspääomasta on maksettu.

Lisäeläkelaitoksen 1 momentissa tarkoitetuista omista varoista on vähennettävä seuraavat erät:

1) tilikauden ja edellisten tilikausien tappio;

2) taseen omaisuuden kirjanpitoarvojen ja käypien arvojen positiivinen erotus;

3) aineettomien hyödykkeiden hankinnasta tuloslaskelmaan kuluksi merkitsemättä jätetty osuus;

4) kaikki sellaiset taseeseen merkitsemättömät velkoihin rinnastettavat erät, joiden suoritusvelvollisuutta on pidettävä todennäköisenä;

5) johdannaissopimuksista lisäeläkelaitokselle koituva mahdollinen enimmäistappio.

Edellä 3 momentin 6 ja 7 kohdassa tarkoitettua maksamatta olevaa määrää saa lukea omiin varoihin enintään määrän, joka  vastaa  50 prosenttia  omien  varojen  määrästä  tai  omien  varojen vähimmäismäärästä, sen mukaan kumpi on pienempi.

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä:

1) omiin varoihin luettavista ja siitä vähennettävistä eristä;

2) omia varoja koskevien vaatimusten täyttämistä koskevien laskelmien laatimisesta ja toimittamisen ajankohdasta.

19 § Vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä henkivakuutusluokista 1 ja 2

Lukuun ottamatta vakuutusluokista annetun lain (526/2008) 13 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vakuutuksia mainitussa laissa tarkoitettuun henkivakuutusluokkaan 1 ja 2 kuuluvien vakuutusten osalta tämän luvun 18 §:ssä tarkoitettujen omien varojen vähimmäismäärään luettava osuus saadaan laskemalla yhteen tämän pykälän 2 ja 3 momentin mukaiset määrät.

Vakuutusmaksuvastuun ja alkaneiden eläkkeiden korvausvastuun summasta viimeksi kuluneen tilikauden lopussa lasketaan 4 prosentin osuus ja saatu tulos kerrotaan 24 §:n 1 momentissa tarkoitetulla suhdeluvulla.

Vakuutusten, joiden riskisumma on nollaa suurempi, riskisummasta viimeksi kuluneen tilikauden lopussa lasketaan 0,3 prosentin osuus. Korkeintaan kolmeksi vuodeksi otetussa kuolemanvaravakuutuksessa osuus on kuitenkin 0,1 prosenttia ja, jos vakuutus on otettu useammaksi kuin kolmeksi, mutta enintään viideksi vuodeksi, osuus on 0,15 prosenttia. Saatu tulos kerrotaan 24 §:n 2 momentissa tarkoitetulla suhdeluvulla.

20 § Vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä henkivakuutusluokasta 3

Vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuun henkivakuutusluokkaan 3 kuuluvien vakuutusten osalta 18 §:ssä tarkoitettujen omien varojen vähimmäismäärään luettava osuus saadaan laskemalla yhteen mainitun pykälän 2–5 momentin mukaiset määrät.

Jos 18 §:n mukaista toimintaa harjoittava lisäeläkelaitos vastaa sijoitusriskistä, vakuutusten vakuutusmaksuvastuun ja alkaneiden eläkkeiden korvausvastuun summasta viimeksi kuluneen tilikauden lopussa lasketaan 4 prosentin osuus.

Jos 18 §:n mukaista toimintaa harjoittava lisäeläkelaitos ei vastaa sijoitusriskistä eikä sillä ole oikeutta muuttaa hallintokulujen kattamiseksi tarkoitettuja kuormituksia viiden vuoden kuluessa, vakuutusten vakuutusmaksuvastuun ja alkaneiden eläkkeiden korvausvastuun summasta viimeksi kuluneen tilikauden lopussa lasketaan 1 prosentin osuus.

Vakuutusten, joiden riskisumma on nollaa suurempi, riskisummasta viimeksi kuluneen tilikauden lopussa lasketaan 0,3 prosentin osuus.

Jos 18 §:n mukaista toimintaa harjoittava lisäeläkelaitos ei vastaa sijoitusriskistä ja sillä on oikeus muuttaa hallintokulujen kattamiseksi tarkoitettuja kuormituksia viiden vuoden kuluessa, vakuutusten viimeksi kuluneen tilikauden hallintokuluista lasketaan 25 prosentin osuus.

21 § Vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä henkivakuutusluokasta 5

Vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuun henkivakuutusluokkaan 5 kuuluvien vakuutusten osalta 18 §:ssä tarkoitettujen omien varojen vähimmäismäärään luettava osuus saadaan laskemalla 1 prosentti vakuutuksiin liittyvistä varoista.

22 § Vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä henkivakuutusluokasta 6

Vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuun henkivakuutusluokkaan 6 kuuluvien vakuutusten osalta 18 §:ssä tarkoitettujen omien varojen vähimmäismäärään luettava osuus saadaan laskemalla 4 prosenttia vakuutusten vakuutusmaksuvastuun määrästä viimeksi kuluneen tilikauden lopussa. Näin saatu tulos kerrotaan 24 §:n 1 momentissa tarkoitetulla suhdeluvulla.

23 § Vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärä vahinkovakuutusluokista 1 ja 2

Vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuihin vahinkovakuutusluokkiin 1 ja 2 kuuluvien vakuutusten osuus 18 §:ssä tarkoitettujen omien varojen vähimmäismäärästä on 2–5 momentissa tarkoitettujen laskelmien tuloksista suurin.

Lisäeläkelaitoksen viimeksi kuluneen tilikauden vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettujen vahinkovakuutusluokkien 1 ja 2 vakuutusmaksutulosta lasketaan yhteen 18 prosenttia ensimmäisestä 50 000 000 eurosta ja 16 prosenttia sen yli menevästä osasta. Tämä tulos kerrotaan suhdeluvulla, josta säädetään 24 §:n 3 momentissa.

Jos lisäeläkelaitoksen viimeksi kuluneen tilikauden vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettujen vahinkovakuutusluokkien 1 ja 2 vakuutusmaksutuotto on suurempi kuin vakuutusmaksutulo, 2 momentin mukainen laskelma tehdään käyttäen vakuutusmaksutulon sijasta vakuutusmaksutuottoa.

Lisäeläkelaitoksen kolmen viimeksi kuluneen tilikauden vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettujen vahinkovakuutusluokkien 1 ja 2 omalla vastuulla olevasta korvauskulujen keskiarvosta lasketaan yhteen 26 prosenttia ensimmäisestä 35 000 000 eurosta ja 23 prosenttia sen ylimenevästä osasta. Tämä tulos kerrotaan suhdeluvulla, josta säädetään 24 §:n 3 momentissa.

Jos 1 momentissa tarkoitettu 2–4 momentin mukaisesti määräytyvä omien varojen vähimmäismäärä on pienempi kuin edeltävän vuoden omien varojen vähimmäismäärä, omien varojen vähimmäismäärän on oltava vähintään edeltävän vuoden omien varojen vähimmäismäärä kerrottuna suhdeluvulla, joka saadaan, kun tilikauden lopun omalla vastuulla oleva vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuihin vahinkovakuutusluokkiin 1 ja 2 kuuluvien vakuutusten korvausvastuu jaetaan tilikauden alun omalla vastuulla olevalla korvausvastuulla. Tämä suhdeluku ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 1.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan säätää tässä pykälässä säädettyjen määrien muuttamisesta Euroopan unionin tilastotoimiston Eurostatin julkaiseman Euroopan kuluttajahintaindeksin muutosten perusteella. Tarkistettu euromäärä pyöristetään ylöspäin lähimpään täyteen 100 000 euroon.

24 § Suhdeluvut laskettaessa vakavaraisuuspääoman vähimmäismääriä

Edellä 19 §:n 2 momentissa ja 22 §:ssä tarkoitettu suhdeluku saadaan vertaamalla kyseisen vakuutusryhmän viimeksi kuluneen tilikauden omalla vastuulla olevaa vakuutusmaksuvastuun ja alkaneiden eläkkeiden korvausvastuun summaa vastaavaan summaan ennen jälleenvakuuttajien osuuden vähentämistä. Käytettävä suhdeluku ei saa olla pienempi kuin 0,85.

Edellä 19 §:n 3 momentissa tarkoitettu suhdeluku saadaan vertaamalla kyseisen vakuutusryhmän viimeksi kuluneen tilikauden kyseessä olevien vakuutusten omalla vastuulla olevaa riskisummaa vastaavaan riskisummaan ennen jälleenvakuuttajien osuuden vähentämistä. Käytettävä suhdeluku ei saa olla pienempi kuin 0,5.

Edellä 23 §:n 2 ja 4 momentissa tarkoitettu suhdeluku saadaan vertaamalla kolmen viimeksi kuluneen tilikauden omalle vastuulle jäävää korvauskulua vastaavaan korvauskuluun ennen jälleenvakuuttajien osuuden vähentämistä. Käytettävä suhdeluku ei saa olla pienempi kuin 0,5.

25 § Tervehdyttämissuunnitelma ja rahoitussuunnitelma

Jos lisäeläkelaitoksen 18 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettu omien varojen määrä on pienempi kuin 18 §:n 1 momentissa tarkoitettu omien varojen vähimmäismäärä, sen on viipymättä toimitettava Finanssivalvonnan hyväksyttäväksi taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma. Tervehdyttämissuunnitelmassa on osoitettava, miten lisäeläkelaitos vuoden kuluessa täyttää omien varojen vähimmäismäärän.

Lisäeläkelaitoksen, jonka vakavaraisuuspääoma on pienempi kuin yksi kolmasosa 19 §:ssä tarkoitetusta vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärästä, on laadittava ja viipymättä toimitettava Finanssivalvonnan hyväksyttäväksi lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma. Rahoitussuunnitelmassa on osoitettava, että lisäeläkelaitoksen vakavaraisuuspääoma on vakuutusmaksuja lisäämällä tai muulla tavoin kolmen kuukauden kuluessa lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelman hyväksymisestä suurempi kuin yksi kolmasosa vakavaraisuuspääoman vähimmäismäärästä. Jos rahoitussuunnitelman mukaisia toimenpiteitä ei sanotussa ajassa ole saatu toteutetuiksi, Finanssivalvonta voi erityisen painavista syistä jatkaa määräaikaa enintään kolmella kuukaudella.

Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen suunnitelmien laatimisesta ja toimittamisesta sen hyväksyttäviksi.

26 § Ylikatteen palauttamista koskevat poikkeukset lisäeläkekassassa

Jos lisäeläkekassa takaa itse biometrisen riskin, sijoitustoiminnan tuoton ja etuuksien tason, eläkejärjestelyyn ei sovelleta 14 eikä 15 §:ää.

27 § Varojen erillisyys

Lisäeläkelaitoksen on pidettävä maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn varat ja velat sekä tuotot ja kulut omissa osastoissaan erillään lisäeläkelaitoksen muista varoista.

Maksuperusteisen lisäeläkejärjestelyn vastuuvelan katteena olevat varat, joita ei lain mukaan ole käytettävä muihin tarkoituksiin, on käytettävä yksinomaan kyseisen järjestelyn eläkkeiden ja muiden etuuksien turvaamiseen.

28 § Lisäeläkelaitoksen vastuullinen vakuutusmatemaatikko

Lisäeläkelaitoksella on oltava vastuullinen vakuutusmatemaatikko, jonka kelpoisuuden sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut vakuutusyhtiölain (521/2008) 31 luvun 6 §:n perusteella tai jonka kelpoisuus on mainitun luvun 7 §:n nojalla rinnastettavissa tähän.

Lisäeläkelaitoksen vakuutusmatemaatikon on suoritettava laitoksen tilasta vakuutustekninen tutkimus vähintään joka toinen vuosi sekä muulloinkin, jos Finanssivalvonta pitää sitä tarpeellisena.

Vastuullisen vakuutusmatemaatikon nimittämisestä ja erottamisesta on ilmoitettava Finanssivalvonnalle.

6 luku. Varojen sijoittaminen ja vastuuvelan kattaminen

1 § Varoja koskevat yleiset periaatteet

Lisäeläkelaitoksen varoja ei saa käyttää sen toiminnalle ilmeisen vieraaseen tarkoitukseen 1 luvun 3 §:n 1 momentin vastaisesti.

2 § Lainanottoa ja takausta koskevat rajoitukset

Lisäeläkelaitos ei saa ottaa muuta lainaa kuin tilapäisiä, lyhytaikaisia luottoja maksuvalmiutensa ylläpitämiseksi.

Lisäeläkelaitos ei saa antaa takausta.

3 § Sijoittamista koskevat yleiset periaatteet

Lisäeläkelaitoksen varat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti sekä maksuvalmius varmistaen. Lisäeläkelaitoksen varat on sijoitettava siten, että varmistetaan sijoitusten suojaus, laadukkuus, tuottavuus ja rahaksi muutettavuus kokonaisuutena. Lisäeläkelaitoksen varoja sijoitettaessa on huolehdittava niiden asianmukaisesta monipuolisuudesta ja hajauttamisesta.

Lisäeläkelaitoksen sijoitukset saman liikkeeseenlaskijan tai samaan yritysryhmään kuuluvien liikkeeseenlaskijoiden varoihin eivät saa asettaa lisäeläkelaitosta alttiiksi liialliselle riskien keskittymiselle.

Lisäeläkelaitoksen on sijoitettava varansa vakuutettujen ja etuudensaajien pitkän aikavälin edun mukaisesti. Lisäeläkelaitoksen tulee eturistiriitatilanteessa varmistaa, että sijoitukset tehdään vain vakuutettujen ja etuudensaajien edun mukaisesti. Lisäeläkelaitos voi varoja sijoittaessaan ottaa huomioon sijoitusten pitkän aikavälin vaikutukset ympäristöön sekä sosiaalisiin ja hallintotapaan liittyviin tekijöihin.

Finanssivalvonta voi yksittäistapauksessa määrätä, jos siihen 1 momentin soveltamisen kannalta on erityistä syytä, ettei tiettyjä varoja saa lukea lisäeläkekassan vastuuvelan katteeseen.

4 § Sijoitussuunnitelma ja sijoituspolitiikka

Lisäeläkelaitoksen hallituksen on laadittava laitoksen varojen sijoittamista koskeva suunnitelma. Sijoitussuunnitelmassa tulee olla sijoituspolitiikan periaatteita koskeva selvitys, joka on julkistettava. Selvitystä on tarkistettava ilman viivytystä kaikkien merkittävien sijoituspolitiikkaa koskevien muutosten jälkeen ja vähintään joka kolmas vuosi. Sijoituspolitiikan periaatteita koskevassa selvityksessä tulee olla vähintään:

1) selvitys käytetyistä sijoitusriskien mittaamis- ja hallintamenetelmistä sekä strategiasta, jota noudattaen eläkelaitos on jakanut sijoittamansa varat ottaen huomioon vastuuvelan luonteen ja keston;

2) selvitys prosesseista riskien hallitsemiseksi;

3) selvitys ympäristön sekä sosiaalisten ja hallintotapaan liittyvien tekijöiden huomioon ottamisesta sijoituspolitiikassa;

4) selvitys lisäeläkelaitoksen luottoarviointiprosessista sekä sen riittävyydestä ottaen huomioon lisäeläkelaitoksen toiminnan koko, luonne, laajuus ja monitahoisuus.

Sijoitussuunnitelma on toimitettava Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä sijoitussuunnitelmasta.

5 § Katettava vastuuvelka

Lisäeläkelaitoksen on katettava 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettu vastuuvelka, josta on ensin vähennetty:

1) jälleenvakuuttajan osuus enintään Finanssivalvonnan hyväksymään määrään;

2) takautumisoikeuteen perustuvat saamiset.

Lisäeläkelaitoksen katettavasta vastuuvelasta voidaan vähentää 5 luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun katevajauksen kuolettamatta oleva määrä.

6 § Katevarojen arvostaminen

Varat, joilla katetaan 5 §:ssä tarkoitettu vastuuvelka, arvostetaan käypään arvoon.

Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitettujen varojen arvostamisesta.

7 § Vastuuvelan katteeksi hyväksyttävät varat ja vakuudet

Edellä 5 §:ssä tarkoitettu vastuuvelka on katettava tässä pykälässä säädetyllä omaisuudella. Vastuuvelan katteen on oltava:

1) joukkovelkakirjalainoja ja muita raha- ja pääomamarkkinavälineitä;

2) velkasitoumuksiin perustuvia lainasaamisia ja muita saamisia;

3) osakkeita ja muita tuotoltaan vaihtelevia omistusosuuksia sekä pääomalainoja ja muita sitoumuksia, joilla on heikompi etuoikeus kuin yhteisön muilla sitoumuksilla;

4) osuuksia sijoitus- ja vaihtoehtorahastoissa;

5) kiinteistöjä, rakennuksia vuokraoikeuksineen ja kiinteään omaisuuteen kohdistuvia sopimukseen tai muuhun oikeustoimeen perustuvia vuokra- ja käyttöoikeuksia tai muita vastaavia oikeuksia, jotka on kirjattu erityisinä oikeuksina kiinteistörekisteriin;

6) osakkeita ja osuuksia kiinteistöyhteisöissä;

7) rakennusaikaisia saamisia kiinteistöyhteisöltä, joka omistaa 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuja varoja ja jossa katteen haltijana olevalla lisäeläkelaitoksella on määräämisvalta;

8) muita arvopapereita;

9) vakuutusmaksusaamisia osakkailta sekä muita saamisia jälleenvakuuttajilta kuin 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja jälleenvakuuttajien osuuksia;

10) verotuksessa vahvistettuja verosaamisia ja muita saamisia valtioilta sekä muilta julkisyhteisöiltä;

11) saamisia takuurahastoilta;

12) muita kuin 5 kohdassa tarkoitettuja aineellisiin hyödykkeisiin luettavia varoja;

13) rahaa ja pankkisaamisia sekä talletuksia luottolaitoksissa ja muissa laitoksissa, joilla on oikeus vastaanottaa talletuksia;

14) korkosaamisia, vuokrasaamisia, muita tulojäämiä ja muita vastaavia siirtosaamisia sekä menoennakoita.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, lisäeläkesäätiön vastuuvelan katteena voi olla vastuuvajaus, jonka täyttämiseksi on asetettu katekelpoinen vakuus. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä vakuuksien arvostuksesta ja vakuuksien merkityksestä luettaessa katteeseen niitä sitoumuksia, joihin vakuudet liittyvät.

Lisäeläkelaitoksen hakemuksesta Finanssivalvonta voi erityisistä syistä hyväksyä enintään 2 vuoden määräajaksi vastuuvelan katteeksi muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua omaisuutta, joka on riskiltään samankaltaista kuin 1 momentissa tarkoitettu omaisuus.

Lisäeläkelaitoksen on luetteloitava vastuuvelan kate. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä kateluettelon muodosta ja säilyttämisestä, omaisuuserien merkitsemisestä luetteloon, luettelon laatimisajankohdasta sekä vastuuvelan katteena olevan omaisuuden luetteloon merkitsemisen ajankohdista.